torstai 18. tammikuuta 2018

Alasvaloa katossa

Tuli aika tilata myös loput kiinteät valaisimet.

Lednauhat ja alakerran upotettavat spotit olikin  tilattu jo aikaisemmin, sillä spotteja varten tarvitsi tehdä gyprocista tehtyihin alaslaskuihin oikeankokoiset reiät jo useampi viikko sitten. No, eihän ne reiät sitten putkeen menneet, kuten viime raksapäivityksessä päivittelinkin...  Piti tuolloin kuitenkin tilata valaisimet ettei olisi käynyt niin, ettei niitä saakaan ja reiät ovat katossa jo valmiina. Tilasinkin spotit ja paneelit samasta paikasta kuin nauhat.

Tuli tehtyä vähän kiireinen päätös. Unohdin, että halusin spotin olevan upotettuna kehyksessään ja että olin epäluuloinen himmennyksen suhteen.

Nämä Paulmannin ledspotit ja paneelit tulivat mattavalkoisina, katon värisinä siis ja neliskanttisina. Tämä neliskanttisuus on nyt jostain syystä ollut itselle tärkeä kriteria mutta en ole lähtenyt sitä tarkemmin analysoimaan. Kulmikkuus kuitenkin toistuu nyt kaikissa valaisimissa mikä aiheutti myös lisähaasteita etsinnässä.

Pienemmät, alakerran aulaan ja monitoimihuoneen alaslaskuihin tulevat spotit ovat suunnattavia sekä himmennettäviä. Kodinhoitohuoneen ja arkieteisen isommat valaisimet ovat  puolestaan pieniä ledpaneeleja.

Paulmann  Panel ledpaneeli ja Coin alasvalo.

Noh, alasvaloja tarvitsi siis vielä lisää. Pesuhuoneisiin suunniteltiin samantyyliset lasi- tai akryylipintaiset IP44 - luokituksella olevat spotit kuin vanhassa kodissa. En löytänyt läheskään yhtä hienoja kuin ne mutta kylläkin edullisemmat ja kiinteällä ledvalolla varustettuna. En kyllä jaksanut kauheasti etsiäkään, koska olkkarin spottien etsinnässä meni kaikki sisustusasioihin varattu energia.

Aneta Vetro, jota löytyy kahta kokoa.
Hmm, kiinnitystapa ja rimakatto voivat olla mielenkiintoinen yhtälö.


Olohuoneeseen on tulossa himmennettävät tuplaspotit takan kohdevalaisuun sekä portaikon päälle. Niiden piti olla lisäksi mustat ja neliskanttiset. Ja silleen upotetut, että valonlähde on syvennyksessä. Muistin sen taas.

Yritinkin etsiskellä mielummin vaihdettavalla polttimolla olevia spotteja kuin kiinteitä ledvaloja. Epäilyttää se himmennyshomma. Ei kuitenkaan toimi täydellisesti. Muistin senkin.

Nooh, eipä löytynyt ei. Yläkerran kattokoolauksen syvyys on vain n. 8 cm ja nuo vaihdettavalla polttimolla olevat upotettavat valaisimet vaativat usein vähintään 12 cm tilaa, koska niihin voi asentaa lämpenevän halogeenispotinkin.

Piti ottaa kuitenkin kiinteät ledvalaisimet ja lähinnä haluamani näköiset valaisimet löytyivät SLV-merkiltä. Takan päälle tulee tuplaspotti kohdevalaisemaan tiilimuuria, ja porrasaukon päälle kaksi kappaletta kolmen valon settiä lähinnä ilta-aikaan käytettäväksi. Värin lämpötila näissä on siis 2700 K.

Nytpähän pääsee vertailemaan sitä himmennystä sitten spottien ja lednauhojen välillä, niissä kun on nyt eri himmennysperiaatteet. Että nykiikö, suriseeko, vaihteleeko valon voimakkuus.
SLV New Tria 3 DL Square (kuva lumenluxstore.fi)

Lisäksi puuttuivat vielä terassin ja parvekkeen alasvalot. Ei niillä kiirettä kyllä ole mutta otinpahan samaan kuormaan nekin. Osui tosi kivat silmään ja Jiikin tykkäsi. Isäni sattui näkemään valinnan ja sanoi, että älkää noita ainakaan ottako, niitä oli ennen joka talossa ja ristikot hajoilivat käsiin.

Haluttiin tehdä itse omat virheet ja otettiin silti nämä retrovalaisimet. Vähennettiin niiden määrääkin dramaattisesti alkuperäiseen spotteihin perustuvasta suunnitelmasta. Todettiin ettei parvekkeita ja terassia tarvitse kyllä kovin kirkkaasti valaista, mielumminkin tunnelmallisesti.

Konstsmide Basic upotettava kuparinvärinen valaisin tulee  Sora-sävyiseksi käsiteltyyn terassikattoon. Näissä on E27 kanta, ja otimme samaan syssyyn tarjouksessa olleet Airamin pakkasledlamput valaisimiin.
Koko 27x27 (asennusaukko 20x20x18)
(kuva taloon.com)
Tulevan terassikattolaudan vieressä. Malli on hieno mutta juuri niin rämpylä kuin 40 vuotta sittenkin. Kehitys ei aina kehity.

Olin kuullut eri tahoilta, että Saksasta saa edullisesti valaisimia. Hintavertailujen jälkeen osan lampuista, kuten nuo Konstsmidet sai edullisimmin Suomesta rautakaupasta samassa rahdissa muiden tarvikkeiden kanssa ja nuo mustat SLV:t  selkeästi halvemmalla Virosta edullisella postimaksulla. Virosta ei ole kyllä lähetystä vaan kuulunut...joutuukohan tässä kohta asioimaan luottokorttiyhtiön kanssa vai tulevatkohan kuitenkin.

Lednauha-ja spottisetin otimme Suomesta ihan vaan asiantuntevan palvelun vuoksi, mutta olivat ne hinnatkin kilpailukykyiset. Kilpailutin useassa paikassa nauhat.

Ei otettu Saksasta ei, postikulut yllättivät esim. Amazonilta tilausta tehdessä. Niiden hinnalla olisi ottanut jo kasan spotteja.  Ehkä suoraan valaisinliikkeestä tilaten lähetyskulut olisivat olleet järkevät mutta yhdestä liikkeestä en kaikkia löytänyt, jolloin lähetyskulut olisivat kuitenkin kasvaneet.

Kiinteä valaistus on yksittäisenä eränä rakennuskustannusseurannassa top 25-kuluna, kun lasketaan mukaan myös ulkopuolen valaistus. Ilman pihavaloja mutta sisältäen julkisivun valot, on valaistukseen tuhraantunut noin 5000 eur, mikä on mielestäni todella merkittävä summa.  Huolimatta siitä, että ensisijaisesti on haettu niitä edullisempia vaihtoehtoja.

Onko tässä siten epäonnistuttu vaiko kustantaanko se valaistus vaan näin paljon. Varmaankin olisimme halvemmallakin päässeet, jos olisimme nauhojen sijaan ottaneet perinteiset lukuisat spottivalot tai vaihtoehtoisesti kiskovalaisimet.

Pääosin valaistus on nyt sitten led-tekniikan varassa eli jos investointilaskelmiin on luottamista ei näistä jatkossa tule juuri käyttö-ja huoltokustannuksia kuin pienen sähkölaskun muodossa.

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Raksapäiväkirja vko 41: rimakattoa ja seinälaattoja

Rimakaton teko alkoikin heti maanantaina. Osin se sisälsi kyllä amatöörien tekemien valmistelujen purkamista ja korjaamista, mutta katon teko pääsi silti hyvään vauhtiin jo ensimmäisenäkin päivänä.

Ja se alkoi heti näyttää juuri niin upealta kuin kuvitelmissakin.


Sähköä tulee ihan seinästä.

Maanantaina asennettiin myös pistorasioita, katkaisimia ja alakerran alasvalojakin, eli spotteja ja muutama ledpaneeli.

Ihmeteltiin miksi kodinhoitohuoneen ledpaneelien reikä on liian pieni. En ollut huomannut tilausvahvistuksesta, että vahvistettiin isompi ja tehokkaampi malli kuin pyysin. Sen myötä tuli myös sellainen moka, että nämä paneelit oli suunniteltu sävyltään 2700 K:nä ja nyt ne tulivatkin 4000K:na. Paneelit olivat jo katossa kun tämän huomasin.

Hetken asiaa pohdittuani totesin asian olevan ok. Meillähän on nyt iltavalaistuksessa käytössä tuo pehmeämpi 2700 K ja aamu/päivä/siivousvalona valkoisempi 4000K.

Ehkäpä tuo paneelivalon väri menikin sittenkin vahingossa juuri oikein.  Ja jos yhdistelmä ei toimi, niin ei auta kuin vaihtaa ne myöhemmin...Luultavasti laitetaan arkieteisen avonaulakon yhteyteen jokin verkkovirralla toimiva tunnelmavalo iltoja varten.

Sielujen silmilläni näen kyllä taas itseni kulkemassa rämppäämässä valoja päälle ja pois, kun perhe ei ole oppinut tätä nerokasta valojärjestelmääni ja on laitettu taas ihan väärä valo siihen vuorokauden aikaan päälle. Laitanko miesväelle semmoiset pikkutarrat katkaisimiin päivää ja iltaa varten, että oppivat metodin?  Eli olikohan tämä taas aivan turhaa hifistelyä ja olisi pitänyt ottaa kaikki vaan 2700 K:nä?

Tähän kikkailuun oli kyllä itse asiassa järkevä syy johtuen  IP64 nauhojen värinsävystä. Nauhaa suojaava polymeeripinnoite viilentää väriä n. 800 K:ä ja keltaisempia nauhoja ei saanut riittävällä valovoimalla. Tämä ohjasi sitten muidenkin nauhojen värisävyvalintaa.
 
Ihmeteltiin myös miksi saunaan kiukaan ohjauspaneelin sähköputken ulostulo on aivan liian korkealla (kiviseinässä...) eli  jälkimmäisessä tapauksessa käytännössä toinen sähkäri ihmetteli toisen sähkärin työtä. Se joudutaan nyt peittämään, ja kiukaan johto vedetään putkessa paneelin ja eristeen välissä, tai lauteiden alla toiseen paikkaan.

Ihmettelin kyllä myös miksi olin hyväksynyt joskus kesällä ulkoseiniä tehdessä pikkuvessan seinärasiat melko korkealle seinälle. Että eikö sitä käynyt aiemmin mielessä, että ne olisivat voineet olla vaikka siinä heti allastason yläpuolella. Tärkeintä kuitenkin on, että peilikaapin sisällä on yksi paikka, jonne saa sähköhammasharjan ja partakoneen laturin pois silmistä.

Oikeastaan joka viikko ihmetellään jotain, pienempää tai suurempaa asiaa. Kyllä helpottaa, kun tuo ihmettely vihdoin päättyy, ainakin näiden raksapulmien osalta.

Sähkörasioiksi valittiin siis perustyylikäs, tunteita herättämätön ABB Impressivo valkoisena. Ulos sähkörasiat tulevat mustana ja yläkerran pesuhuoneeseen harmaata laattaa vasten antrasiittina pari rasiaa. Arkkitehdin neuvo oli ottaa rasian väri aina lähellä seinän sävyä. Unohdin sitten ne räyhäkät mustat rasiat.
9.1.2017: sähköä tulee seinästä. Rasia on väriltään vielä vähän kylmemmän valkoinen kuin seinä.

Rimakaton etenemisestä ja kustannusarviosta.

Mäntyiset Sorasävyllä lakatut sormijatketut rimat ovat siis 20x45 leveitä ja niiden välinen rako on 20. Timpuri halusi ampua rimat suoraan päältä viimeistelynaulaimella ja yskiskelin asiaa hetken. Uskoin sitten vakuuttelua, että reiät eivät todellakaan näy mihinkään. Ja eivät ne näkynetkään. Turha siis ampua niitä sivuilta käsin ollenkaan. Käytimme 1,2x38 mm viimeistelynauloja.






13.1.2017: viidessä päivässä rimoitettu lähes koko k+oh -alue.

Katon sähkö- yms. rasioiden aukot tehtiin suorakaiteen tai neliskanttisen mallisena. Jakorasioiden kohdalle tehdään rimoista kansi aukkoon, niin saadaan vähän rauhoitettua reikäistä kattoa. Iv-venttiilit aioin maalailla mustaksi spraymaalilla mutta ensimmäisen testin jälkeen totesin ettei asiassa ihan niin helpolla pääse.

Seinänrajaan jätettiin 2cm rako kohtiin, johon tulee lednauhan alumiinilista. Muutoin rimat laitettiinkin 0,5 cm päähän seinästä. Myöskin jatkokohta tehtiin kiinteänä, ei raolla. Sitä ei luonnossa juuri huomaa, valokuvissa kyllä paremmin. Pieniä työmaamuutoksia siis alkuperäiseen suunnitelmaan.

Jos jotakuta kiinnostaa kustannusarvio tällaiselle katolle, niin heittäisin lonkalta, että n. 60-70 eur/neliö palkkakortilla olevan työntekijän työt mukaanlukien, urakoitsijan tekemänä tietenkin vielä n. 10-15 % kalliimpana.

Hyvin paljon kalliimmallakin sen saa käyttämällä esim. paksumpia ja kapeampia rimoja, joka olisi omissa silmissäni se "ultimate rimakatto". Ja toki taas halvemmalla tekemällä itse kaikki vaiheet. Kokonaiskattokustannusta leikattiinkin taas alakerran edullisella katolla, eli ruiskumaalatulla ontelolaatalla sekä tekemällä valmistelut ja osa katosta itse.

Ylhäällä katto ratkaisi kaikumisongelman ja alhaalla odotellaan ensin, kuinka tekstilit ja huonekalut vaikuttavat. Nythän siellä kaikuu kuin kanjonissa, ja kova laattalattia tuskin helpottaa asiaa.

Seinälaattoja kylppärissä, jonka koko harmittaa.

Kosteiden tilojen seinät on nyt vesieristetty, ja laatoitus alkoi. Seinien laatta on sama kuin lattioillakin eli Porcelaingres Urban Ivory. Koko vain on eri, 30x60. Lattioilla taas on 60x60.

Laatat laitetaan suoran  votsisauman sijaan tiililadonnalla, koska halusimme seiniin vähän elävyyttä, nyt kun sitä ei lattialaattoihin nähden eri värisillä laatoilla tule. Tähän kotiin halusimme kuitenkin yksiväriset pesutilat ja mielummin vähän tummemmanpuoleiset.

Sovittiin, että ladonta olisi 1:3 mutta ilmeisesti se ei sitten kapeahkolla seinällä ollut toiminut, kun laatoittaja oli päätynyt 1:4 maksimoidakseen kokonaiset laatat peräseinällä. Vähän häiritsee mutta toisaalta kesti kolme päivää huomata tämä ero. Ei siis kovin vakavaa. Laatta itsessään on myös yhtä hieno kuin kuvitelmissa, joiden varassa näitä päätöksiä paljon tehdään.

Kylpyhuoneen koko on suurimpia harmituksenaiheita suunnittelussa. Kylppäri (1600×2500= 4 neliötä) olisi saanut olla 50cm leveämpi, ja sen olisi oikein hyvin voinut napsaista viereisestä 6:n neliön vaatehuoneesta.  Kuvissa se näytti tilavammalta kuin onkaan mutta olisi pitänyt silti ymmärtää kyseenalaistaa koko.  Rakennesuunnitteluvaiheessa kylppäri vielä kapenikin 10 cm. Ehkä tämä oli arkkitehtimme pyrkimyksiä pidellä kiinni budjetista, sillä ovathan nämä kodin kalleimpia neliöitä.

Vasemmalla suihkunurkkaus, johon ei taida lopulta mahtua kuin kaarevat 70x70 tai max. 80x80 seinät. 
Näyttää siltä, että joudun unohtamaan ne mustakehyksiset lasiseinät kokonaan, sillä kirkas simppeli malli toimii parhaiten.. ja ei puhettakaan, että tuohon väliin mahtuisi kiinteä seinä.

Oikeassa alakulmassa seinäwc:n kotelon varaus. Korkeus valikoitui lopulta kokonaisten laattojen perusteella, eli se jää alle 120 cm. Kuori tehdään lujalevystä ja koolaukset puusta.

Jos joku etsii betoninväristä laattaa, niin tässä yksi. Alla hiottua, kuivaa betonia.
Tapahtui sitä muutakin tällä viikolla. Katseltiin mattoliikkeen edustajan kanssa mattovaihtoehtoja portaisiin ja hylättiin sisal liian jäykkänä. Vaihtoehdoksi jää siis tekokuituinen kokolattiamatto mustanpuhuvana. Näistä odottelen nyt näytteitä. Ajattelin myös selvitellä mielenkiintoisen uuden tuttavuuden eli nestemäisen kangastapetin käyttöä portaiden pinnoituksessa, sillä sen asennus näyttäisi olevan helpompi ja myös edullisempi prosessi.

Viikonlopuna maalailin myös seinän sisään liukuvien ovien koteloiden sisuksia ja suunniteltiin aukkojen listoitusta. Asenneltiin myös yläkerran lednauhojen alumiinilistoja ruuvaamalla listat koolauksiin kiinni ja laiteltiin taas kangasta kattoon.

Lyhennettiin ulkona sadevesikaivojen putket, jotta ne syöksyt saataisiin nyt oikeamittaisiksi. Peltityöt ovat edelleen kesken vaikka laskutuksesta voisi päätellä aivan toisin.

Tehtiin myös takan sisustustiilien ladontasuunnitelmakin. Nämäkin laatat tulevat 1:4 jaolla, jotta saadaan jako pelaamaan myös kulmissa.

Ensi viikolla tulee näyte Laattapisteeseen allaolevasta laatasta, ja todella toivon sen olevan nimensä lupauksen mukaisesti musta eikä tummanruskea, kuten se joissakin kuvissa näyttää olevan.
Rondine New York Black 6x25x1 (kuva ceramicarondine.it)

Katto- ja laatoitustyöt jatkuvat taas seuraavalla viikolla. Timpuri laittelee ensi viikolla vielä eteisen, makuuhuoneen ja vaatehuoneen rimat kattoon loppujen eli kylppärin ja komeroiden jäädessä sitten meille.  Kolmen viikon päästä alkaa tulla sitten jo kiintokalusteita. Saa alkaa jännittää keittiötä ihan todenteolla.

Muutto maaliskuussa tuntuu edelleen realistiselta aikataululta, jos ei tule jotain isoja yllätyksiä ihan puskan takaa. Ei kai. 

torstai 11. tammikuuta 2018

Hiidenpesässä pohditaan sisustusta: eteismatot ostoslistalle


Piensisustusasiat ovat alkaneet taas kiinnostaaa muuton lähestyessä.

En ole juuri kyennyt lukemaan sisustuslehtiä tai katselemaan netin pohjatonta tarjontaa viimeisten kuukausien aikana, sillä sellainen yliannostus on tullut tästä jatkuvasta päätöksenteosta mutta ilmeisesti pahin vaihe alkaa nyt olla ohitse.

Taloa osaa jo alkaa ajatella paitsi loputtomana työmaana myös tulevana kotipesänä, jossa rentoudutaan ja viihdytään perheen ja ystävien parissa, omasta mielestämme tyylikkään sisustuksen keskellä.

Kotoamme löytyy hyvin pitkälle jo irtohuonekalut valmiina muutamaa lasten huoneeseen liittyvää poikkeusta lukuunottamatta, joten sinällään sisustusostokset eivät ole oikein olleet aiheena ajankohtaisiakaan.

Mutta kaksi asiaa joutuvat hankintalistalle.

Verhot, sillä tyrmistyksekseni tajusin jokunen aika sitten, että mitkään nykyisistä, itseäni vuosienkin jälkeen ilahduttavista verhoista eivät käy edes alakertaan. Kattokorkeus on 2700 ja jos haluan verhot piilokiinnityksellä katonrajaan sillä lailla hotellimaisesti, ovat ne kaikki auttamattomasti liian lyhyitä. Ikkunathan alkavat taas lattianrajasta. Näistä verhokiskoista ja verhoista lisää myöhemmin.

Toinen osa-alue on matot.

Kotoamme muuttaa oikeastaan vain muutama matto ja loput kärrätään kaatopaikalle muuton yhteydessä. Matot ovat tulleet tiensä päähän pikkulapsi- ja koiraperheessä. Jos tuota yhdistelmää ei kotoa löydy ei tätä varmasti ymmärrä, ja jos taas löytyy, on asia varmasti päivänselvä.

Olohuoneen mattoja katselin jo alustavasti täällä, kun raksaväsymys ei vielä nostanut päätään. Näiden mattojen ainoa ongelma on se, että ne eivät ole villaa. Itse itseään puhdistava villa on meillä osoittaunut kaikkien parhaimmaksi vaihtoehdoksi.  Voi olla, että jatkan vielä etsintää.

Mutta tuon pohdinnan myötä olen saanut hahmotettua itselleni, että tuollainen ruskeaan taittava tumma harmaa tai lähes musta väri hieman kirjavana voisi olla pääsääntöisesti sopivin väri ainakin vaaleille laattalattioille.

Mustalla parketilla taas matot voisivat  olla vaaleahkoja, ehkä sitten tuon betoninvärisen laatan sävyä. Sitä greigeä, nutriaa tai savea, millä sitä sitten haluaakaan kutsua.  Ellei ihan aleta hurjastelemaan joillain värillisillä matoilla.

Olohuoneen ja ruokatilan mattojen jälkeen tärkeimmät ovat sisäänkäyntien matot. Niin harmilliselta kuin tuntuukin peittää uusi hieno laattalattia matolla, on eteisessä vaan oltava jokin matto.

Ja sille kohdistuu myös vaatimuksia:
  • pitää kerätä hiekat  ja lika ei saa myöskäään näkyä, 
  • täytyy kestää kosteutta,
  • pitää olla jämäkkä eli ei saa olla pohjaltaan liukas laatan päällä,
  • pohjan pitää olla kestävä, esim. kumi ei saa sulaa lämmitettyyn lattiaan kiinni ja
  • eikä haittaa yhtään, jos olisi jopa kivan näköinen.  
Villa ei eteiseen oikein sovellu kosteusvaaran vuoksi, vaan materiaaliksi on hyväksyttävä keinokuitu tai jokin sisalin tyyppinen luonnonkuitu. Tässä asiassa on mentävä käytännöllisyys edellä.

Edellisessä kodissa meillä oli isossa erillisessä eteishuoneessa/tuulikaapissa metritavarana myytävää tummanharmaata kurakaapparimattoa kokolattiamattomaisesti seinästä seinään, kiinnitettynä listojen alle. Se oli ihan mahtava ratkaisu. Matto imaisi kaikki hiekat sisuksiinsa, ja kerran viikossa imuri imaisi ne pois. Se kesti myös ongelmitta kosteutta.  Mutta tällä kertaa en halua peittää kokonaan noita laattoja, joten irtomatto on nyt ainoa ratkaisu.

Tarvitsemme kaksi eteismattoa, eli yläkerran eteiseen yksi ja alakerran arkieteiseen toinen. Yläkerran maton pituus voisi olla n. 250- 300 cm ja alakerrassa riittäisi 200-250 cm pitkä matto.

Katselin vähän mattotarjontaa netistä, ja aloitin kotimaisen sisustustalo Vallilan valikoimasta. Sieltä osui heti silmään muutama vahva ehdokas, jotka täyttäisivät hyvin nuo eteismaton kriteerit:
Vallila Mutteri (kuva netrauta.fi)

Vallila Liisa, musta  (kuva netrauta.fi)


Alennushaukkaa ilahduttaa, että matot olisivat nyt myös pienessä alennuksessa nyt eli saattavatpa lähteä sitten samaan tilaukseen saunan kiukaan ja muiden vielä puuttuvien tarvikkeiden kanssa.

Löysin myös allaolevan vaihtoehdon mutta onko kuitenkin liian yksivärinen tummaksi matoksi? Kirjavammassa ei näkyisi lika yhtä hyvin.
VM carpet Solina (kuva Eurokangas.fi)

Yksi vaihtoehto voisi olla, että teettäisimme maton samasta materiaalista, josta myös portaiden matto teetetään. Matto leikattaisiin määrämittaan ja kantattaisiin.

Pyydän tästäkin tarjouksen mutta epäilen hinnan nousevan sen verran korkeaksi, että ottaen huomioon taas mahdollisen maton vaihtotiheyden (koska jossain lähitulevaisuudessa tulee taas terävähampainen koiranpentu taloon)  ovat ylläolevat valmismattovaihtoehdot realistisimmat.

Sitä paitsi, mitä enemmän tuota ylempää kuvaa katselen, sitä varmempi olen, että se kävisi oikein hyvin sekä ylä- että alakertaan enkä taida päätäni vaivata tällä(kään) asialla enää enempää.





* sisältää blogiyhteistyötä*

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Raksapäiväkirja vko 40: takka-asennusta ja rimakattovalmisteluja

Joulun hiljaiselon jälkeen Hiidenpesässä tapahtuu taas näkyviä asioita. Takka ja hormi on asennettu ja laatoitusten pohjatyöt aloitettu kosteiden tilojen seinien tasoituksilla. Rimakaton valmistelut ovat myös vauhdissa. Lednauhoja on alustavasti pällistelty.

Itse asiassa, maalauksesta eteenpäinhän kaikki mitä tapahtuu tästä lähtien on sitä näkyvää, lopullista sisäpintaa. Nyt ei enää riitä, että asiat tehdään oikein, lisäksi ne pitää toteuttaa viimeistellyn näköisesti.

Vaikea välillä uskoa, että ollaan vihdon tässä vaiheessa mutta vuoden etenemisen näkee hyvin tästä raksavuosi 2017 kuvasarjasta. Kyllä tässä on kuulkaat urakoitu. Muutkin kuin työmiehet.

Kiertoilmatakka pintaa vaille valmis.

Takan asennus alkoi heti toisena arkipäivänä. Ensimmäisenä takkasydän pungerrettiin pystyyn kolmen miehen voimin. Siinä meni aikaa ehkä 20 sekuntia. Olimme varautuneet itse sellaiseen puolen tunnin äherrykseen ja varustautuneet erinäisin apuvälinein.

Tässä vaiheessa ihmeteltiin sitten, miksi hissiluukku ei laskeudu alas asti. Tai oikeammin miksi vastapaino oli ihan vinossa. Takasta piti purkaa etupaneeli pois, jolloin selvisi, että  takkaa liikutellessa vaijeri oli tipahtanut jengoiltaan telalta, jonka varassa luukku ja paino liikkuivat. Asentaja naureskeli, että onneksi huomattiin tämä nyt, eikä vasta sitten kun takka oli jo asennettu. Ja tulipahan nähtyä tuo simppeli hissimekanismi samalla.

Asennuksessa meni kaksi pitkää päivää. Ensimmäisenä päivänä tehtiin takan kuori lähes valmiiksi ja toisena asennettiin Schiedel Permeter hormi.

Takan kuori on tehty kalsiumsilikaattilevyistä, joiden pinta ei lämpene ulkopuolelta 60 astetta kuumemmaksi. Paloja kiinnitettiin toisiinsa saneerauslaastilla, puuruuveilla ja kulmaraudoilla. Levyillä suojattiin varmuuden vuoksi myös harkoista tehty takaseinä ja siitä päätettiin rakentaa myös palovälikatto alunperin suunnitellun lujalevyn ja palovillan sijaan.

Lisäksi poikettiin alkuperäisestä suunnitelmasta laittamalla kolme tuuletusritilää kahden sijaan. Takkasydämen teho on 12,5 kW ja kaksikin olisi riittänyt tällaiselle keskikokoiselle tohisijalle mutta asentajamme ehdotti ottamaan varman päälle. Kaksi mustaa ritilää ostin erikseen toimittajalta  ja sydämen mukana tuli myös tehdastoimituksena kaksi valkoista ritilää, joista toinen pitää maalata nyt itse mustaksi.

Alas sijoitettiin yksi suljettava ja ylös kaksi avointa ritilää palovälikaton alapuolelle takan molemmin sivuin. Aivan ylös taas jätettiin noin 5 cm korkeat vapaat tuuletusraot molemmille sivuille. Takka ottaa korvausilman vapaasti altaan, jossa on ulkoseinän läpi asennettu suljettava iv-hormi.

Palovälikaton alla on eristämätön palohormi ja sen yläpuolella taas eristetty. Huopamies kävi vielä tiivistämässä läpiviennin katolla asennuksen jälkeen.

3.1.2018: ensimmäisen asennuspäivän ilta

Silikaattilevyt verkotettiin ja pinta tasoitettiin saneerauslaastilla. Tästä eteenpäin sen voisi pinnoittaa esim. laastilla, laatoilla tai sisustustiilillä kuten me. Odotellaankin näytettä mustasta tiilestä saapuvaksi laattaliikkeeseen.

Takkasydän on Piazzetta MA 266SL Tulituotteelta ja
sen siistin ja ammattimaisen asennustyön teki Takkavisio.
Raksakoira antamassa mittakaavaa.

Takka on 60 cm syvä ja 80 cm leveä. Ylhäällä aukko ilmanottoritilälle. Sen yläpuolella on vielä irtonainen pala, jotta saamme laitettua rimakaton siististi reunaa vasten ja ujutettua mustan kankaan takan reunan alle.

Vasemmalla siis kaksi tuuletusritilän paikkaa sekä piuha, josta avataan ja suljetaan korvausilmaventtiili. Nämä suljetaan, kun takka ei ole käytössä, minkä pitäisi estää mahdollista vedon tunnettakin.

Tällä viikolla myös roudattiin. Kannoimme, kelkoimme, raahasimme ja kärräsimme sisään mm. 4 lavaa ihan hitoksen painavia laattalaatikkoja sekä 1500 m rimaa. Jätin suosiolla parketin kotiinkutsun ensi viikolle. Mieluiten pitäisin sen kauemminkin pois työmaalta mutta kaupan teosta on jo niin pitkä aika, että omatuntoa soimaa.

Sorasävyistä rimaa koko 45x20x4500, näyttää tässä keltaisemmalta kuin todellisuudessa. Ei kuitenkaan vastaa ihan sävyltään parvekkeen tulevaa kattolaudoitusta mutta toisaalta riittävän lähellä myös etuikkunoiden karmien sävyä.
Otin kuulkaa portaan käsijuoksun sitten ihan tammisena, kun kyllästyin näihin erilaisiin lopputulemiin.

Rimakaton valmisteluja eli mitä opimme tähän mennessä.

Yläkertaan tulee siis harvarimakatto kaik6kialle, paitsi mahdollisesti eteis- ja ruokakomeroon. Valmistelut aloitettiin perjantaina jokamiehen sähkötöillä. Kiinnitettiin (tai Jii siis) siis kattopistorasiat ja jakorasiat oikeille paikoilleen; rasiat ruuvattiin lautaan ja lauta koolaukseen. Lisäksi tehtiin rasioiden ympärille koolaus riman kiinnitystä varten. Siinä nyt ovat, toivottavasti oikeilla paikoillaan.

Lisäksi vedettiin vielä muutamien spottien johdot sekä lednauhojen päät kohdilleen. Otimme vapauden muuttaa taas kerran mieltä alkuperäisestä suunnitelmasta ja siirsimme lednauhat ikkunaseinille katonrajaan, sen sijaan, että ne olisivat kulkeneet keskellä kattoa rimojen välissä.

Jakorasioita tulee niin helkkaristi rikkomaan rimoitusta. Kirosin ettemme hoksanneet suunnitella osaa niistä valkoisiin, kevyisiin väliseiniin tai edes komeroiden kattoihin. Ratkaisuna teemme kaikki aukot suorakaiteen tai neliön muotoisena ja rasioita peittämään tehdään rimoista kansi. Suunnitelkaa te rakentavat  lukijat jakorasioiden paikat paremmin, jos sähkösuunnittelijanne ei ole asiaa jo huomioinutkin.

Sitten alkoikin mustan suodatinkankaan asennus. Toinen vaihtoehto olisi tervapaperi mutta päädyimme nyt kankaaseen lähinnä akustisista syistä. Vähän kyllä mietityttää onko se juuri oikea ratkaisu mutta sillä mennään. Materiaalihan on mm. urheilukalsareista tai eteismatoista tuttua polypropeenia, tekokuitua.

Emme saaneet kuitenkaan alunperin suunniteltua kangasta eli 2m leveää rullassa myytävää tavaraa, koska se oli juuri loppunut Bauhausista (Murphyn laki, olin vain seurannut saldotilannetta ja kankaan hankinta jätettiin viime tinkaan eli torstaille). Hain sen sijaan toisesta rautakaupasta kaksi pakettia ja tarkan markan tätinä ostin tietenkin neliöhinnaltaan edullisimmat 5x10m paketit sen tarkemmin asiaa puntaroimatta.

No, isoon olohuoneen kattoon saatiin ensimmäinen rulla leviteltyä erittäin monipuolisesti kykyjään osoittaneen gyprocnostimen avulla. Koko kiinnitystyö onnistui Jiiltä yksin, itse rullailin kärryä ja nostinta aina käskystä ja ojentelin puuttuvia tavaroita. Kangas nidottiin aina nurkasta kiinni molempiin suuntiin, ja siitäpä sitten eteenpäin. Melko sileästi se saatiinkin paikoilleen muutaman korjausliikkeen kera.
6.1.2018: tästä lähtee yhden miehen nitomisoperaatio.
Kuvassa myös takan ritilät paikoillaan.
Mutta sitten tuli pienempien palasten tarve. Tuo 50 neliötä ei siis riittänyt koko olohuoneeseen vaan päähän ja porraskuilun päälle sekä eteiseen tarvittiin pienemmät palat. No alapa tuommoisesta valtavasta 50 neliön kankaasta leikkomaan niitä suoria pieniä paloja....ilman että sotket sen betonilattiasta vielä irtoavaan pölyyn. 

Olisi pitänyt tehdä leikkaussuunnitelma valmiiksi ja ostaa pari pienempää pakettia tuo yhden ison lisäksi. Sain ne kyllä leikattua lopulta suojapahvin päällä mutta mittatarkkuus oli vähintäänkin heikko. Hommassa avusti kyllä ompeluharrastusten tuoma kokemus kankaiden leikkauksessa mutta sitä suuremmalla syyllä olisi pitänyt ymmärtää tehdä kaavoitussuunnitelma.

Viikonlopun aikana, noin 15-16 h:ssa saatiin maisemoitua olohuone-keittiö- eteinen akseli eli vajaa 60 neliötä. Vielä olisi makuuhuone, kylpyhuone ja vaatehuone ja mahdollisesti ne pienemmät komerot. Hommaan olisi pitänyt varata selkeästi enemmän aikaa. Timpuri aloittaa kuitenkin huomenna jo rimojen laiton, ja itse pääsemme omien töiden vuoksi jatkamaan vasta seuraavana viikonloppuna. 

Katsotaan mihin asti rimakattojen tekijänä kokenut timpuri ehtii ensi perjantaihin mennessä. Päästäänkö me itse ollenkaan ampumaan rimoja kattoon vai hoiteleeko timpuri koko urakan.

7.1.2017 tästä jatkettiin sunnuntaiaamuna. Sähkörasiat jäävät upotetuiksi rimojen sisään lukuunottamatta mustia suorakaiteen muotoisia spotteja, jotka tulevat riman pinnan tasalle.


torstai 4. tammikuuta 2018

Pesualtaiden metsästyskausi ohi

Palataan taas saniteettitiloihin ja siirrytään pönttöhommista pesuallasasioihin. Pesuhuoneiden ja veskin pesualtaatkin tuli nyt päätettyä ja tilattua.  Sekin oli lopulta melko sekopäinen ajatusrumba, jota kesti pidemmän aikaa muun päätöksenteon lomassa.

Alunperin tuli siis valittua molempiin tiloihin Otsosonin Ulappa 600 ihan funktionaalisista ja ulkonäöllisistä syistä. Se on neliskanttinen ulkopäin (ulkonäköaspekti)  ja sisältä allas on pyöristetty (funktionaalisuus). Ei jää möhnät lillumaan nurkkiin ja tasaiselle pohjalle. Tästä on karvasta kokemusta.
Ulappa 600
Ulappa 600 (kuva Otsoson)

No sitten vaikuttikin siltä ettei tuo 500 syvä allas mahdukaan yläkerran kylppäriin tai vessaan, koska jouduimme pienentämään allastasojen syvyyttä. Se mikä näytti piirustusten mukaan sopivalta tilalta 600 syvälle allastasolle ei sitä todellisuudessa ollutkaan.... aloin metsästää uusia allasmalleja.

Tässä yhteydessä, tarjontaan paremmin paneuduttuani sitten alkoi valjeta, että altaita tehdään nykyään perusposliinin lisäksi jostain valumarmoriksi nimetystä aineesta. (Kuten siis tämä Ulappakin.) Joka näyttää kyllä ihan hienolta mutta ei tunnu kemikaalin kestoltaan oikein hyvältä *.

Iskunkestoltaan se taas on parempi kuin posliini mutta naarmujenkesto voi olla taas toinen asia. Valumarmori kuuluukin (muovi)komposiittimateriaaleihin, jotka näyttävät yleistyvän rakentamisessa (vrt. mikrosementti, puukomposiittilaudat, komposiittitasot) mm. kevyempinä ja mittatarkempina tuottaa.

Altaaseen saattaa kuitenkin kaatua sitä ja tätä. Hätäpäissäni saatan myös kerran kolmessa vuodessa värjätä hiuksetkin itse, pesualtaan yllä tietenkin. Toivottavasti kampaajani ei lue tätä. Valumarmori ei taitaisi tykätä ruskeasta ammoniakki- tai muusta nykymyrkkypitoisesta hiusväristä, ei sitten yhtään.

Yritin sitten tuloksettomasti etsiskellä posliinista tehtyä, ulkonäöllisesti vastaavaa allasta, vähän pienempänä mutta ei kuitenkaan  liian pienillä mitoilla. Tiloissa kun on tarkoitus pestä ihan naamavärkkiäkin eikä vain käsiä. Ihan pieni allas ei riitä.

En onnistunut. Jotenkin sitä oli fiksautunut tuohon Ulapan designiin eikä muut miellyttäneet. Bauhausin ja Starkin valikoimasta löysin kyllä yhden vastaavan posliinista mutta allas oli vain 42 cm leveä/syvä. Se jäi kyllä muistilistalle b-vaihtoehtona.

Palasin aina takaisin tutkimaan Otsosonin valikoimaa ja totesin että alakertaan mahtuisi kuitenkin hyvin ulkonäöllisesti varsin  vastaava Cubo 600 leveänä, sillä se oli vain 430 syvä mutta leveys korvaisi mitä syvyydessä menetetään. Mahdollisesti. Lisäksi allas oli korkeudeltaankin 4 cm korkeampi kuin vain 11 cm korkea Ulappa. (On muuten siis melko matala.)

Mutta Cubo on myös sitä valumarmoria.
Cubo 600
Cubo 600: mitat L602 x S430 x K150 mm (kuva Otsoson)
Yläkertaan olin kuitenkin alkanut epäröidä kahden 600 leveän altaan hankintaa tasolle, jonka kokonaisleveys on vain 1600. Ei jäisi paljon tilaa purnukoille. Vaikkei niitä tasolla ole tarkoitus säilyttääkään tarvitsee sitä laskutilaa silti. Sinne ei tuo sama Cubo kävisisi siis.

Kuukkeloin taas raivopäisesti altaita (ja valaisimia, joista lisää toiste) joulun pyhäiltoina, myös auf Deutsch, mutta en vaan löytänyt sopivaa. Palasin taas Otsosonin sivuille, ja tutkin mittoja tarkemmin.

Yläkertaan saatiin kuin saatiinkin Otsoson Ulappa 500, joka on kyllä myös syvyydeltään 500mm kuten alkuperäinen isompikin malli. Vaikka tason syvyys on vain 500, mahtuu allas siihen kuitenkin juuri, tason laidasta laitaan. Tarkistin asian vielä asiakaspalvelusta ja näyttivät vihreää valoa suunnitelmalle. Tilaakin jäisi tasolle leveyssuunnassa näin 20 cm enemmän, kun otimme 10 cm kapeammat altaat. Siihen mahtuu jo se aamuinen meikkipussukka.

Lisäksi yläpuolinen peilikaappi on 500 leveä, joten nämäkin mitat toimisivat somasti yhteen.

No miten tässä näin kävi, raksaväsymys kampitti harkintakyvyn ja meille tulee valumarmoria kuitenkin. Aika näyttää miten se kestää perheemme siivousmetodeja.
Vai joutuuko niitä päivittämään. Metodeja siis.
Ulappa 500  mitat: L500 x S500 x K110 mm  (kuva Otsoson)


*) VALUMARMORI- JA GELCOAT-PINNAT

Valumarmorin tasainen ja huokoseton pinta puhdistetaan kostealla liinalla ja miedolla puhdistusaineella (suosittelemme jälleenmyyjiemme valikoimista löytyvää Clean & Shine -tuotetta). Jos haluat pinnasta todella kiiltävän, voit kiillottaa sen hienojakoisella kiillotusaineella ja vahata lopuksi autovahalla. Kun toistat käsittelyn säännöllisesti, pinta pysyy monta vuotta uudenveroisena. Älä koskaan käytä kaustista soodaa, klooritiivisteitä tai happoja ja ammoniakkia sisältäviä aineita. http://www.svedbergs.fi/asiakaspalvelu/neuvoja-ja-vihjeita/yllapitohoito-ohjeet/

maanantai 1. tammikuuta 2018

Raksapäiväkirja vko 38- 39: valkoista maalia ja mustaa peltiä


Vuoden viimeisten viikkojen aikana myös sisämaalaukset on viimeistelty. Seinät ja alakerran katto ovat mattavalkoiset lukuunottamatta portaita, jotka täräytimme mustiksi. Hetken mielijohteesta, tarkoitan sisustuksellisesta intuitiosta johtuneesta visiosta.  Kaiteet tulevat myös mustina ja portaiden pintaan tuleva matto mustanruskeana (matoista saankin pian näytteitä).

Katsoin ensin lopputulosta äimistyneenä mutta totesin hetken sitä sulateltuani, että lopputuloksesta tulee oikein hyvä.

Seinien valkoinen sävy on siis Teknoksen T1326. Mitäpä tuosta kommentoisi? On puhdas valkoinen. Istuu hyvin myös katon ruiskumaalauksen kanssa. En tiedä kyllä oliko sekin sävytetty samaan väriin. Ei taita kaamoksen aikaan ainakaan punaiseen, keltaiseen tai harmaaseenkaan. Ehkä hieman siniseen. Jiistä ei kyllä edes siihen.  Katsellaan sävyä uudelleen, jos joskus taas näemme auringon.

Yläkerran valkeutta sen verran kuin kuvausolosuhteet antavat mahdollisuuden ikuistaa.
Ja tervehdys tasoitus- ja maalausporukalta. 

No entäs se deltapalkki? No tuossahan se edelleen patsastelee. Olisikohan se kuitenkin sulautunut paremmin, jos katto olisi ruiskutuksen sijaan maalattu sileäksi?  Ehkä nyt valitsisinkin sen maalauksen vaikkei tuo pikkuröpelö kyllä paljon silmään pistä...
Joka tapauksessa kellarissa kaikuu ainakin tässä vaiheessa sen verran, että voi olla että jollain aikavälillä päädymme kiinnittämään aulan ja lasten huoneiden kattoon vielä akustiikkapaneelit. Nyt niihin ei budjetti taipunut. 

Kuivien tilojen tasoitus- ja maalausurakka sujui mallikkaasti ja ei voi kuin suositella Stamilkraftia. Eivät ehkä edullisimpia mutta tehokkaita, huolellisia ja ammattitaitoisia. Sellaista osaa tässä vaiheessa projektia arvostaa. Yritys tulee tekemään ensi kesänä vielä julkisivurappauksen taloomme, siitäpä ehkä myöhemmin. 

Pellitykset etenevät. Kai.

Ulkona on  nyt asennettu sadevesisyöksyjä ja kouruja sekä ikkunapeltejä. Urakkahan keskeytyi rikkoutuneeseen nosturiin joskus joulukuun alussa.

Uusi nosturi oli sellainen panssarivaunun kokoinen telaketjuilla varustettu rakkine, jota ei kyllä ole varmaankaan edes tarkoitettu normaaleille omakotitalojen pihoille, joissa talon ja rajan välissä on se reilu 4 m,  vaan jonnekin hyvin paljon suuremmille läänityksille.

En jäänytkään ennen joulua seuraamaan miten sillä päästiin talon eteläpuolelle kuultuani sen pistettyä jarrut päälle jo pohjoisen puolella maan kääntyessä hieman laskuun. Joulun jälkeen näimme koneen jäljet, soratiemme on myllätty ja harkkokuormamme on jyrätty ja kaadettu.  Pihatanner oli todellakin kuin pienen taistelun jäljiltä. Iso osa kouruista ja ränneistä oli kuitenkin paikoillaan.

Alla näkyvät Ruukin kourut ovat ulkopuolisella kiinnityksellä, jolloin ne on helpompi putsata vaikka ulkonäkö ei olekaan yhtä sulava. Ei mitenkään paha kuitenkaan. Ei ollenkaan.
.

Talon pitkillä sivuilla on pitänyt tehdä ränneihin kaadot keskeltä molempiin suuntiin. Vähän särkee silmiä, kun selvästi näkee kuinka rännit ovat jotenkin vinossa. Tämmöisiä asioitakaanhan ei arkkitehtikuviin piirretä vaan ne tulevat sitten hienoisena yllätyksenä matkan varrella.

Asennukset lienevät jääneet kuitenkin kesken, sillä syöksyt loppuvat paikoin puoleen väliin seiniä ja osassa on taas alaosan mutka laitettu väärälle korkeudelle. Ainakin toivon että tämä omituisuus johtuu juuri keskeneräisyydestä.

Ovipelleiksi tilasimme stuccoa ja saimme riisinjyvää. Ne  saavat kyllä mennä vaihtoon. Samoin muutama kolhittu ikkunapelti.

Tuuletusikkunan pelti. Onko tässä nyt se rappauskulma?


Joskus raksaajakin lomailee

Itse repäisimme ja  otimme irtioton raksailusta sekä siviilityön kiireistä viettäen joulun tienoon pohjoisessa mökillä voimia kasaillen. Jouluvalmistelut ovat jääneet tänä vuonna raksaamisen jalkoihin mutta tuli se joulu näemmä ilman piparkakkutaloja ja himmeleitäkin, vaikka tuntuikin, että jotain uupuu joulurutiineista.


Uudesta vuodesta alkaakin sitten loppurutistus kohti muuttovalmiutta, ja siihen käytetään varmasti myös tämän vuoden hiihtoloma. Aloiteltiin vuoden vaihteessa palattuamme kyllä varovaisesti ihan vaan ulkoverhoustentöiden jatkolla sekä perinpohjaisella sisäsiivouksella. Bilteman tusinaraksaimurinkin alkoi toimia, kun ostimme siihen vastoin ohjeita paperisia pusseja.

To do -listalla ennen muuttoluvan anomista ei missään aikajärjestyksessä on muun muassa:
  • vesieristykset ja laatoitukset 
  • kuivien tilojen laatoitukset
  • parketti ainakin yhteen makuuhuoneeseen
  • yläkerran kattorimoitukset
  • kiintokalusteiden asennukset
  • kodinkoneiden asennukset
  • lvi-kalusteiden asennukset ja wc-seinäkotelot
  • väliovien asennukset
  • liukuovien mittojen tarkennukset ja tilausvahvistukset 
  • sähköasennukset
  • porras- ja parvekekaiteet
  • takan asennus
Ensi viikon raksapäiväkirjapäivityksessä pääsenkin raportoimaan tuosta viimeisestä kohdasta eli takan asennuksesta. Aa että. 

torstai 28. joulukuuta 2017

Kodinkonetilaus vahvistettu

Kodinkoneista teimme avoimen kaupan jo ASTA-messuilla viime keväänä hyvään hintaan.  Alustava keittiösuunnitelma oli keväällä jo selvillä ja hieroimme kaupat tällä kertaa AEG:n koneista, joko mustana tai kalusteisiin integroituna. Pyysin toki hintavertailua varten myös muutamalta kilpailevalta liikkeeltä tarjouksen ja totesin sen jälkeen meidän sopineen ihan riittävän hyvän kaupan hinta-laatusuhteessa.

Näistä AEG:n koneista meillä on ollut hyvää kokemusta aikaisemmin mutta kyllä myös Siemensin ja Mielenkin koneista. Boschilta meillä on osunut kohdalle liian monta maanantai-kappaletta, vaikka ne usein ovatkin taas ulkonäöllisesti tyylikkäimpiä.  Mutta nämä ovat vain ihan mutu-tuntumaa, samoilla tehtaillahan suurin osa koneista lopulta tehdään ja varmasti pääosin samoista komponenteistakin.

Noita merkkejä arvokkaampia ei ole tullut kuin ihailtua ja käytettyä eräiden ystävien kodissa. Erityisen hienot ovat kyllä mutta meille riittää ahkerasta käytöstä huolimatta keskitasoisten koneiden premium-mallistoiksi mieltämäni laitteet. Myös edullisemmatkin versiot olisivat aivan varmasti riittäneet vaikka ruokaa tehdään päivittäin, mutta nyt otimme keskitason malliston hinnalla ne vähän arvokkaammat mallit. 

Mikrogate

Jonkun ajan kuluttua valkeni sitten, että olimme sopineet kaupan mikrouunista, joka aukeaa tavanomaiseen tapaan vasemmalle.  Mikro taas on tulossa peräseinän kaapistoseinän oikeaan laitaan.  Teoriassa pitäisi siis mahtua ikkunaseinän ja mikron oven väliin aina mikroa käytettäessä. Käytännössä ei siis toimi. 

Mikro ja sitä myöten sen kaverina oleva uuni piti laittaa vaihtoon. AEG:lla ei tietenkään ollut oikealle aukeaava mikrouunia ainakaan mustana.  

Oli kyllä näitä alaspäin aukeavia yhdistelmäuuneja, joita löytyi myös Mieleltä ja muiltakin. Meidän perheen tarpeisiin sopii kuitenkin parhaiten  ihan normaali uuni ja tehokas mikro, jossa ei ole sisällä mitään vastuksia siivoamisen vastuksena. Harvinaisemmat höyrytykset hoidetaan sitten ihan perinteisen menetelmin veden avulla uunissa.

Musta oikealle aukeava mikro ja uuni löytyivät lopulta vain Siemensiltä ja Boschilta. Jälkimmäinen ei kuulunut toimittajan normaalivalikoimaan, ja siitä emme messualennusta saaneet. Päädyimme lopulta sitten Siemensin laitteisiin, vaikka niissä onkin aika paljon tuota rosteria pinnassa. Pitää nyt vain elää noiden rosteriraitojen kanssa. 

Toki mietimme ohikiitävän hetken myös ihan tavallisen pöytämikron asentamista ruokakomeroon mutta kun on tottunut käyttämään tuollaista tehokasta ja tilavaa integroitua mikrouunia, ei siitä ylellisyydestä hevillä halua luopua. Suosittelen erityisesti pikkulasten vanhemmille tällaista mikroa... Hintaeroakaan kun ei lopulta ole kuin muutama hassu satanen pöytämikroon nähden. 

BF634RGS1
Siemens iQ700 mikro oikealle aukeava luukku (BF634RGS1)
Itse asiassa sama hyväksi havaittu mikro päivitettynä versiona
kuin meillä oli vanhassa kodissa. Se aukeni myös oikealle ja
siksihän tämä avautumissuuntaongelma tuli vähän puskan takaa.

Mikroon kohdistuu siis vaatimuksena tilavuus, nopeus ja tehokkuus.  Itse uunissa arvostan kiertoilmaa ja pikalämmitystä ja kaikenmaailman erilaisia ajastimia; uunin pitää mennä päälle ja sammua ajastimella. Visioissa näen perheen yhdessä ulkoilemassa ja uunin hoitelemassa makoisat lihapadat sillä aikaa valmiiksi.

Tuo valitun uunin pyrolyysitoiminto tulee nyt lisänä, siitä ei ole kokemusta mutta uunin puhdistusta vihaavana siihen kohdistuu nyt merkittäviä arkielämää helpottavia odotuksia.  Jää nähtäväksi täyttyvätkö odotukset.
HB673GCS1S
Siemens iQ700 uuni (HB673GCS1S)

Leveä induktiotaso palvelee lyhyempääkin kokkia

Liedeksi valitsimme tähänkin kotiin induktiotason. Se on toinen laite, jonka käyttöön kun on kerran tottunut, ei muuta halua. Induktioliesi on todella nopea ja lisäksi pinta ei kuumene. On turvallinen ja käytännöllinen sekä helposti puhdistettava siis normaaliin keraamitasoon verrattuna.

Tällä kertaa otimme 90 cm leveän tason, jolloin kattiloita saa useamman rinnakkain eikä pygmikokinkaan tarvitse kurotella perunakattilaa rasvaa rätisevän pannun ylitse. Keittoalue on myös rajaton eli kattilan voi lätkäistä sopivaksi katsomaan raksi-kohtaan, eikä tarvitse tähtäillä juuri sopivan kokoista pylpyrää sen alle.  Liesi on myös samanlevyinen kuin tuuletin, mikä miellyttääpi silmää. Toisaalta siinä on vain kolme keittoaluetta, mikä voi aiheuttaa harmia jossain satunnaisessa mahtikokkaussessiossa.
AEG 90 cm leveä induktiotaso (HK953400FB)
Tason reuna on viistetyin reunoin, ilman rosterikehystä. Se on kyllä ulkonäöltään tyylikkäämpi ratkaisu mutta reunat ovat usein sen verran irti reunasta, että keräävät kaikkea epämieluisaa avaruusmöhnää (koska en ymmärrä mistä se oikein tulee) juuri siihen reunan alle ja sitä saa sitten tökkiä irti  jollain sopivalla astalolla. Toimiiko kivitason kanssa paremmin kuin puutason kanssa jää nähtäväksi.

Tasosta nouseva liesituuletin saarekkeeseen

Liesituulettimeksi valittiin AEG:n tasosta nouseva tuuletin, joka kytketään hormiin. Aktiivihiilisuodatin ei tuntunut tarpeeksi tehokkaalta ratkaisulta, eikä sitä LVI-suunnittelija suositellutkaan meille, kun hormiliitäntäkin oli mahdollinen.  Näkee niitäkin kyllä uudiskohteissa.

Boraa ja vastaavia induktiotasoon integroituja tyylikkäitä tuulettimia tutkailimme jonkin aikaa myös, mutta totesimme lopulta, että  käytännöllisyys ajaa tälläkin kertaa ulkonäön ohitse sillä

a) haluamme riittävästi tilaa isoille pannuille ja kattiloille, ja tätä tilaa tuuletin syö todella paljon sekä 
b) tuulettimen tai lieden rikkoutuessa ei tarvitse vaihtaa koko kallista yhdistelmää vaan vain toinen laite.  
c) en tiedä sattuuko ja tapahtuko muilla yhtä paljon kuin meillä mutta näen sielujen silmin itseni ihmettelemässä miten liesituulettimen uumenista puhdistetaan puoli pussia riisiä? 

Katon taas ollessa liian korkealla kattoon asennettavalla tuulettimelle, ei muita vaihtoehtoja sitten ollut kuin pöydästä nouseva tuuletin.  Taas saatiin lisää rosteria keittiöön.  Luovutan. 
AEG - Pöytätasoon asennettava tuuletin - DDE5980G
AEG pöytätasotuuletin (DDE5980G)

Jääkaappi & pakastin vai tupla-jääkaappipakastimet?

Lapsiperheen jääkaappi pitää olla tilava. Ruokaa ja eritoten maitoa tulee raahattua kaupasta kassitolkulla, kun ruokitaan kasvavia liikkuvia poikia.

Alunperin suunnitelmassa oli laittaa rinnakkain kaksi jääkaappipakastinta. Itsestäni se olisi ollut loistava ratkaisu: n. 100 l enemmän tilaa niille maitopurkeille, ei tarvetta kumarrella tarvikkeita alahyllyiltä sekä mahdollisuus säätää eri lämpötilat kaappeihin.  En tiedä miksi Jii nyt sitten ei syttynyt tälle loistoidealle ja kompromissina vaihtui alla olevan mukainen normisetti. Siinä säästi kyllä vähän, kun keittiökaapin ovia väheni.



AEG - Kalusteisiin sijoitettava pakastin - Kalusteisiin - ABE81816NS
AEG kalustepeitteinen pakastin
(ABE81816NS)
AEG - Kalusteisiin sijoitettava jääkaappi - Kalusteisiin - SKE81811DS
AEG kalustepeitteinen jääkaappi
(SKE81811DS)




















Astianpesukone vaiko kaksi?

Tiskikone pyörähtää lapsiperheessä kerran päivässä, pahimmillaan jopa kahdesti. Siihen kohdistuu siis myös kovat odotukset. Pitää olla käyttöä kestävä. Pitää olla käytännöllinen: on mahduttava niin pastakattilat kuin satunnaiset pitkäjalkaiset viinilasit sekä hirmuinen määrä pieniä juomalaseja ja kaikenmaailman ottimia ja aterimia. Avokeittiössä sen pitää olla myös lähestulkoon äänetön. Sen piti olla myös ulkonäkösyistä kalusteovipeitteinen sekä ergonomiselle korkeudelle asennettavissa.

Tähän huutoon vastasi alla oleva kone. Siinä on kolme tasoa, joista ylimpään tulee rinnakkain haarukat ja veitset. Siitä on kokemusta edellisessä kodissa ja alkuihmettelyn jälkeen se osoittautui varsin toimivaksi ratkaisuksi.

Vielä kun järjestää likaiset veitset ja haarukat säntillisesti omiin riveihinsä, niin johan on tyhjennys ripeää. Ja koska tuo tuo aterimien tyhjennys on ulkoistettu lapsille, jotka nopeasti myös ymmärsivät ym. logiikan, ei aterinjärjestyksen pito ole yhtään mahdoton tehtävä.

Tiskikoneiden määrää pohdittiin myös pitkään. Kaksi konetta kun ei juuri maksaisi sen enempää kuin yksi, sillä tuollainen keittiölaatikosto  on  lähes koneen hintainen mitä muutoshintoja kyselin. Itse pelkäsin kuitenkin lopputuleman olevan se, että meillä olisikin aina kaksi konetta täynnä puhtaita astioita ja ne likaiset edelleen tiskialtaassa. Koska se kaksi konetta ei kuitenkaan lisäisi kenenkään intoa tyhjentää konetta.

Eli lopullinen päätös oli vain yksi kone ja tehtäväksi jää kehitellä toimiva rutiini  ja vuorolista koneen tyhjentämiseksi. Onneksi meillä on kasvamassa tuota aputyövoimaa.

 
AEG - Kalusteisiin sijoitettava astianpesukone - FSE83720P
AEG kalustepeitteinen tiskikone (FSE83720P)

Näistä koneista vahvistimme sitten tilauksen tammikuun lopun toimitukseen. Toivokaamme koneiden olevan oiva, meidän kokkaustarpeita palveleva valinta sekä toimituksen tulevan oikeaan aikaan. Ei sen enempää toiveita näistä laitteista.


torstai 21. joulukuuta 2017

Keittiö tilaukseen eikä muutoksilta säästytty

Keittiötoimitus on tulossa helmikuun alussa. Suunnitelmaa viilattiin vielä joulukuun alku.  Kauppahan piti lyödä lukkoon jo keväällä, jotta saimme toimittajalta tarkat mittatiedot suunnitelmia varten. Siinä vaiheessa nämä suunnitelmat eivät kuitenkaan olleet vielä ihan viimeistellyt, ja mieli ehti muuttua muutamaan kertaan pienistä yksityiskohdista. 

Pitkin syksyä pohdimme suunnitelmaan oleellisesti vaikuttavia kodinkoneita. Laitammeko kaksi jääkaappipakastinta vai standardiyhdistelmän eli korkean jääkaapin ja korkean pakastimen? No entä laitetaanko kaksi tiskikonetta? Itse halusin kaksi jääkaappipakastinta, Jii halusi kaksi tiskikonetta. Kompromissi oli, että kumpikaan ei saa haluamaansa....ja lopputulema  oli siis jääkaappi ja pakastin sekä yksi tiskikone. 

Muutamia ulkonäöllisiä muutoksia tuli  kuitenkin vielä:
  • peräseinän alemmat alakaapit nostettiin täyskorkeiksi, koska Jiitä pidempänä ahdisti, että näkee hyllyn päälle. Epäili kyllä minusta aivan perättömästi, että siellä olisi rasvaista pölyä. Kyllähän minä ne pyyhin. Kerran vuodessa ainakin.  Aviorauhan takaavan kompromissin seuraksena menetin näin kivan avohyllyn, jossa pitää vaikka lasiesineitä. 
    • Mihin laitan ne maljakot ja kynttilänjalat nyt? Isojen ikkunoiden ja pinnaporraskaiteiden vuoksi lipasto-, vitriini- ja hyllypaikat ovat melko vähissä yläkerrassa.  
  • Peräseinälle lisättiin tammiviiluiset sivulevyt kehystämään tuota syvennystä, ja yläosaan lisättiin vielä upotetut led-spotit varmistamaan valaistuksen riittävyys.  Tuo levy lisättiin siksi, että saatiin korjattua väärin mitoitettu ikkuna eli kehys kaventaa nyt entisestään tuota tasoa ja aukkoa.  Tammenvärisenä kehikko tuo toivottavasti vähän eloa peräseinään ja yhdistää sitä saarekkeen tammeen. 

Näkymä sisään tullessa. Lattia ja katto tulevat olemaan vaaleammat todellisuudessa, ja ison ikkunan vieressä on toinen ikkuna. Kuitenkin saareke hallitsee sisääntulonäkymää.
  • Saarekkeen ruskeaa hyllykkö viilattiin vielä viimeistellymmäksi. Koko hylly on nyt ympäriinsä tammea. Lisäksi se on lieden puolelta musta ja näiden hyllykön perällä olevien pystylevyjen väliin jätettiin rako pistorasioiden sähkövetoja varten.  Rasiat saa sitten molemmin puolin peräseinille.
Olohuoneesta päin. Vasemmalla näkyvä harmahtava seinä on tarkoitus rimoittaa mustalla rimalla eteisestä alkaen, myös kaapiston päällisosa. Tehdään se sitten joutessa.
Saareke keittiöstä päin.

Lähinnä muutama asia jännittää nyt sitten käytännön toteutuksessa:
  • toimivatko tammiviilu, musta koivuviilu ja tammitaso hyvin yhteen, vai tuliko liikaa erilaisia puumateriaaleja samaan pakettiin?
  • Riittääkö tasotila, koska vaikka saareke on suuri (1200x2400mm) on tasoa kahdessa eri korkeudessa. Lisäksi pesualtaan ympärillä on vain 2x600 mm tasotilaa. 
  • Onko tarpeeksi paikkoja aterimille ja lautasille?
  • Onnistuuko välitilan ikkunaratkaisu? Pitääkö nyt valkoiset smyygit maalata mustiksi, päällystää sivuilta mustalla laatalla tms. jotta smyygit maastoutuisivat paremmin kokonaisuuteen?
  • Onko mikrouuni liian korkealla? Uunin pohja on nyt reilun metrin korkeudella.  
  • Riittääkö valaistus työskentelyyn? Tasojen päällä on kyllä tarpeeksi valoa mutta riittääkö sama valo myös päädyn sivuille jääkaapille ja uunikaapistolle asti. 

Itse asiassa koko keittiön onnistuminen jännittää niin halvatusti! 

Sehän on sitten tuossa nähtävillä seuraavat 10-20 vuotta. Mitä jos se ei sovikaan tilaan? Tuleeko siitä suuri mörkö? Vai onko se koko yläkerran kaunein ratkaisu?

Ainakin suunnitelmaa on nyt jumpattu ja viilattu ja vatuloitu niin, että soteratkaisukin jää toiseksi.


sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Raksapäiväkirja vko 37: meillä maalataan

Maalaustyöt alkoivat tällä viikolla pohjamaalauksilla. Alakerran katto sekä yläkerran seinät on nyt pohjamaalattu Teknoksen himmeäpintaisella Design 3- pohjamaalilla.

Yläkerran eteistä, makuuhuonetta ja olkkaria.

Kellarin pohjamaalattua kattoa.


Ulkona eteni taas yhden pilasterin ulkoverhous. Lautakasa hupenee erittäin uhkaavasti.

Etupihan pilasteri jää odottamaan nurkkien maalausta.
Olishan ne voinut kyllä maalata tallissa tarkemmin ajatellen...

Seuraavat raksapäiväkirjamerkinnät  tehdäänkin vasta joulun jälkeen vaikka tässä onkin tiedossa ennen joulua mm. uusintayritys talopeltien asennuksessa ja maalauksetkin etenevät seinien pintamaalauksella ja katon ruiskutuksella.

Jännityksellä odotan miltä nykypäivän ruiskutettu katto näyttää. Kun on nähnyt vaan noita 60-80 luvun röpelökattoja. Ei ole kovin kivoja ne. Deltapalkin onnistuneen naamioinnin vuoksi vaihtoehdot olivat kuitenkin vähissä: joko katon alaslasku koolauksen ja levyn verran tai melko arvokkaat akustiikkalevyt tai tämä ontelolaatan ruiskutus.

Vuoden alussa on suunnitelmissa mm. takan asennusta sekä kattorimoituksen tekoa. Laatoitustyötkin pääsevät pikkuhiljaa alkuun. Seinät ja yläkerran lattiat ovat jo kuivat, alakerran lattian kuivatusta jatketaan edelleen.

Alakertaan on tarkoitus asentaa alkuvuodesta kiinteitä valaisimia ja sähkörasioita, ja olemme yrittäneet saada päätöksiä ja tilausta aikaan myös yläkerran ja parvekkeen lauta- ja rimakattoihin tulevista spoteista, lähinnä koskien väriä. Sen jälkeen alkaa olla iso osa sisustuspäätöksistä kasassa, ja vain viimeiset tilaukset pitää tehdä lopullisten mittojen varmistuttua.

Miltä hän näyttää sitten mustaksi rapattuna?