sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Raksapäiväkirja vko 29: nyt sitä villaa tuli

Puhallusvillamiehet pääsivät vihdoin näillekin leveyspiireille. Tupa ja talli saatiin lämpimäksi. Nyt ei tarvitse huudattaa euroja ilmaan 9 kW:n lämpöpuhaltimien avulla, sillä vuorokausi villojen asennuksen jälkeen lämmitin piti sulkea, kun sisälämpötila nousi yli 30 asteeseen. Sisälämpö on pysynyt nyt yli 20 asteessa ilman lämmitystä. Maalämpö kytketään kuitenkin ensi viikon alussa päälle, sillä se on paras tapa kuivattaa lattiavalua.


Talomme yläpohjan eristyksen rakenne on varsin yksinkertainen: höyrynsulkumuovi ja sen päälle puhallusvillat.  Jos villojen alla olisi ollut alumiinikalvoiset SPU-levyt, olisi maalämpö päästy kytkemään päälle jo aikaisemmin. 


Ne ovat kuitenkin kalliimpi ratkaisu, ja mahdollisesti viimeinen niitti Faradayn häkkiin. Kännykkäkuuluvuutta varmisteltiin siis jättämällä kahdesta lasiovesta toinen selektiivilasi pois. Kuuluvuutta on päästy testailemaan nyt ja tuntuu riittävältä. Itse asiassa kuuluvuus on suorastaan huolestuttavan hyvä, kivitaloksi. No ensi viikolla on tiiveysmittaus, nähdään ainakin vuotaako ilmaa jostain, jos ei sentään radioaaltoja.


Valokuituyhteyskin on nyt tilattu, koska sillä on varsin pitkä toimitusaika. Putkien kuvan lähetyksen jälkeen Elisa tarkasti saatavuuden uudelleen ja liittymä tarjottiin meille vihdoin normalitaksalla. Väsytysvoitto. 


Nyt siis varmistettu ulkomaailmaan yhteys eri keinoin. 

Hormivaraus puhallusvillojen joukkoon.

Meidän kevyt kiertoilmatakka tullaan asentamaan vasta villojen puhalluksen jälkeen. Alkoi yhtäkkiä villojen asennuksen lähestyessä ihmetyttää miten hormin asennus sitten oikein onnistuu, valahtaako purut siitä asennusreiästä lattialle ja lapiollako joku siellä villojen joukossa riehuu.

Ekovillan sivuilla oli kuitenkin hyvä ohje hormin läpivienniksi, jota sovellettiin varauksen tekoon.

Teimme  (tai Jii siis, minä vain alailmoissa huutelin katolle, että miten siellä menee) kipsilevyistä vajaan neliön kokoisen, 70 cm korkean kehikon, joka kiinnitettiin kattotuoleihin. Sinne tulee sitten hormi ja paljon palovillaa.

Kas näin:

Villat puhallettiin talon katolle tarkistusluukun kautta ja autotallin katolle vielä auki olevan käytävän seinän kautta. Prosessi meni tyyliin "tulin, tein, lähdin". Eipä tullut meille tai vastaavalle tietoa tuloajasta kuin "tällä viikolla"-tasolla ja yllätys oli suuri kun villat oli asennettu keskiviikon aikana.

18.10.2017: villaa hormivarauksen kohdalla. Kurkattiin vielä yläpohjan kautta,
että villaa oli puhallettu 5-10% yli lopullisen paksuuden painumavaraksi.

Ulkovuorausmysteeri aukenee ja parvekepeltejä paikoilleen.

Autotallin ja talon kulmaus saatiin setvittyä. Pahimmasta mysteerikohdasta puuttui vielä pelti, ja tästä johtuen vettä oli päässyt valumaan OSB-levylle asti. Sen kuivumista täytyy nyt seurata. Jii sai koolattua ja paneloitua tuon mysteerikulman, viimeisen pilasterin ulkopuolen ja viideosan talon ja tallin välisestä käytävästä. Loppusuora totisesti häämöttää.

Parveke on nyt pellitetty ja huovitettu toiseen kertaan ammattimiesten toimesta. Seuraavaksi pitää oikaista kaato ja lisätä koolaus leveämmälle sivulle. Sitten lattia olisi kansilautoja vaille valmis.
21.10.2017: vesikouru parvekkeen ulkoreunalla. Ihmettelyä miksi syöksytorven reikä on tuossa eikä pilasterin vieressä kuten oli  (juuri) sovittu. Pellitystä tulee vielä tuohon puureunan ja paneelin päälle tippapelliksi.

Sisätasoitukset alkoivat loppuviikosta.

Sisätasoitustyöt alkoivatkin vähän etuajassa pikkuhiljaa. Sopimus on tehty ja työt aloitettu loppuviikosta. Kaikki kiviseinät tasoitetaan ensi viikon aikana ja työt jatkuvat sitten taas parin viikon päästä. Tuli ihan pieni kiire viimeistellä paikat tasoituksia varten valmiiksi.

Kivitimpuri kävikin tekemässä vielä viimeiset harkkopintojen siivoukset ja tasoitukset. Tiivisteltiin vielä muitakin  paikkoja. Kevyen kiviseinän ja ontelolaatan rako, jossa oli jo laittaamani villaa äänieristeeksi, täytettiin vielä uretaanivaahdolla ja tasoitettiin kipsilaastilla. Nyt ei pitäisi kulkea ääni vessasta aulaan tahi suihkusta makuuhuoneeseen.

Kilpaa tasoittajien kanssa viimeistelin aloittamaani kellarin maanvaraisen laatan reunan tiivistystä niissä tiloissa, joissa ei tule vesieristystä. Sokkelikaistan leikkasin viistoon mattopuukolla niin että seinän ja laatan väliin jäi kolo. Sinne ruutailin menemään elastista massaa. Kannattaa muuten antaa sen lämmetä huoneenlämpöiseksi, eikä taistella varastosta otetun n. 15 asteisen tahnan kanssa. Siinä ei mene kuin järki ja kämmenpohjat.
Näkyy myös ohjeita joissa sokkelikaista ja radonkumi katsotaan riittäväksi tiivistykseksi. Kysymysmerkki on kestääkö tuo massa laatan kutistumisen ja liikkumisen kuivumisen myötä. Mutta miksipä tuota ei nyt varmistelisi, kun oma koti on kyseessä.
Lähde www.kosteudenhallinta.fi


Ilmavuotojen tiivistyksiin liittyen, tasoittaja ei ollut erityisen ilahtunut jälkikäteen tehdyistä ikkunateippauksistani sillä se tarkoittaa ikkunasmyygien tuomista tasaisesti joka paikassa karmien päälle, jolloin ne jäävät näkyviin 2 cm paksuudelta. Erittäin täsmällistä jälkeä hän kuitenkin teki. Smyygit tehdään meillä kipsilevyillä.

Toinen, vähemmä työläämpi vaihtoehto olisi siis ollut laittaa smyygit karmin ulkoreunoihin kiinni ja laittaa akryylimassaa saumaan, jolloin ikkunapuitetta olisi näkynyt koko puitteen paksuudelta. Tämä olisikin onnistunut jos ne teipit olisi asennettu ikkunoiden paikalleenlaiton yhteydessä.

Katselimme tasoittajan kanssa alustavasti myös ensi kesänä toteutettavaa ulkorappausta varten malleja. Pitäisi päättää kumpi miellyttää enemmän silmää: merenpohja vai röpelö?  Eh.



Ps. Oli niin kiireinen viikko, että valokuvaus jäi tekemiselle kakkoseksi. Lisäilen noista vaiheista kuvia mahdollisesti jälkikäteen.

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Ulkobetoniportaiden käsittely - mitä laitetaan?


Meillä on jokunen neliö betoniterassia ja portaita. Sisäänkäynti on valettu betonista, autotallissa on pienet portaat. Takapihalle johtaa betonikäytävää myöten isommat portaat ja betoniterassi jatkuu vielä talon puoleen väliin asti. On kuulkaa betonipintaa.

Olen selvittänyt pitkin kesää ja syksyä mitä ulkobetoniportaille ja käytäville voisi tehdä.

Nythän ne on hierretty rouheammaksi vaakapinnoissa. Tekijät halusivat sen jättää karkeaksi, jotta pinta ei olisi liukas.  Pystypinnoissa on toki oletettavasti sileä muottijälki.  Ei tosin olla vielä muotteja purettu, ne ovat nyt rakentamisen ajan reunojen suojina.

Betonivalun pinnassa on edelleen sementtiliima ja se on siis nyt hiomalla melko mahdoton saada pois johtuen tuosta karkeasta pinnasta. Betonin väri sinällään on hyvä mutta pinta pitäisi saada jotenkin kestäväksi ja pölyämättömäksi.

Kauhuskenaarioissa tulee mieleen vanhojen rintamiestalojen sammaloituneet ja osin murtuneet betoniportaat. Näiden painajaisten realisoituminen ajan myötä pitäisi estää. Ei sovi oikein tähän taloidylliin.

Ei tämä käsittely vielä ole ajankohtaista, sillä tässä on ihan muuta kiireellisempää tiedossa, ja kelitkin ovat jo liian kylmät käsittelyille mutta ensi kesänä sen voisi tehdä. Ja siihen mennessä olisi hyvä olla metodi tiedossa.

Laatoitus

Yksi vaihtoehto on laatoitus. Se olisi viimeistellyn näköinen mutta sitä myöten myös suuritöisin ja kallein vaihtoehto.

Laatoitus vaatisi ulkokäyttöön tarkoitetun vesieristeen alle. Vesi joka vääjäämättä pääsee saumoista laatan alle syö tuota laastin ja betonin liitosta, ja laatat alkavat ajan myötä, melko nopeastikin irtoilla ilman vesieristettä. Tällaista tietoa sain Värisilmästä.

Ongelmana on nyt myös, että ainakin etupuolella on tuo valun pinta hieman liian korkealla, eli se on siinä ja siinä mahtuuko laatat. No, joka tapauksessa pinta pitäisi hioa sementtiliimasta puhtaaksi ennen vedeneristyksiä ja siinähän tuo pinta vähän madaltuisi.

Sitten löytyy erinäisiä käsittelyvaihtoehtoja.

Litiumsilikaatti

Litiumsilikaattia käytetään usein sisäbetonilattian loppukäsittelyssä. Aine tekee betonin pinnasta tiiviin ja kovan reagoimalla betonin kalsiumhydroksidin kanssa.

Selvittelin yhdeltä toimittajalta (Soledo)  käykö aine myös ulkokäyttön ja näin selvisi:
"Tuotetta voidaan käyttää myös ulkona. Pinnan on ennen käsittelyä oltava puhdas ja kuiva sekä vedenimukykyinen. Käsittelylämpötilan on oltava yli neljä plus astetta. Betonikylläste C2 Hard antaa betonille lisää kovuutta sekä estää pölyämistä. Pintaan jätetty sementtiliima on kuitenkin kestoltaan hiottua pintaa heikompi. Mikäli pinta sementtiliimoineen kastuu helposti vedellä, menee myös betonikylläste siitä läpi ja vaikuttaa betoniin liimakerrosta syvemmältä. Normaalisti betonikylläste C2 Hard imeytyy betoniin ohjeen mukaan käsiteltynä n. 6 mm syvyyteen. Mikäli sementtiliimapinta ei läpäise vettä, ei käsittelyä voi suorittaa. Samoin betonin kosteus vaikuttaa kyllästystulokseen eli aine ei pääse imeytymään märkään betoniin."
Eli johtopäätös on, että täytyy testata läpäiseekö tuo sementtiliima ensi keväänä jo vettä. Jos se läpäisee, niin oletettavasti käsittely voisi toimia. Paras lienee olisi jos sementtiliiman saisi pois jollain kemiallisella käsittelyllä, esim. peittaamalla suolahapolla tai turvallisemmin vaikka tällä biohajoavalla Sementtiliiman poistaja:lla.

Pölynsidonta-aineet

Pölynsidonta-aineita betonille löytyy ainakin parilta maalivalmistajilta, ja ne soveltuisivat sään suojassa olevien ulkopintojen käsittelyyn.  Olisiko tämä sellainen kevyempi versio tuosta litiumsilikaattikäsittelystä sitten?

Ohjeiden mukaan pitäisi taas poistaa sementtiliima alta.

Kivikuullote

Kivikuullotekin voisi olla vaihtoehto, sitä tarjottiin  Tikkurilan maalilinjalta. Betonin väriä ei kyllä ole tarve lähteä millään muotoa muuttamaan, että ehkä tämä ei ole realistinen vaihtoehto meille.
Ja varmaan se sementtiliimamoska pitää taas saada pois.


Jos lukijoilla on vinkata muuta hyvää vaihtoehtoa, niin jättäkää rohkeasti avuliasta kommenttia!




****Kuva https://pixabay.com/

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Raksapäiväkirja vko 28: sähköä taloon

Takapihan julkisivuverhoilu loppusuoralla.

Tämän viikon aikana timpurit saivat takapihan julkisivuverhoilun valmiiksi ja kääntyivät viimeiselle sivulle, joka sekin on lähestulkoon valmis.

Toki nuo parvekkeen pilasterit verhoillaan vielä ympäriinsä mutta takapihan ulkoasu alkaa nyt olla hyvin näkyvissä. Autotallin ja talon kulmauksen toteutus on edelleen mysteeri, kun yksi kohta ratkeaa, tulee uusi ongelma.

13.190.2017: pystyverhousta takapihan puolella

Sähkökeskus asennettu ja mikäs kaapeli se siellä luuraa.

Sähkökeskus saatiin asennettua tällä viikolla. Sähkökaapeli katkaistiin tonttiliittymän alla ja vedettiin siitä kaapeli talolle putkitusten kautta. Liittymästä haarautuu nyt vanha liittymä raksamökille ja uusi talolle. Kävi lopulta aika kätevästi, ei tarvinnut alkaa kaivaa raksamökille uutta sähkölinjaa. Toki tuosta käy raksamökinkin sähköt kierroksen talon sisällä, jotta ovat samassa mittarissa.  Nyt vielä pitäisi saada kaivuri peittämään tuo monttu.

Samaisesta montusta tuli muuten esiin punainen putki, jossa on hyvin mahdollinen valokuitukaapeli. Se, mistä pitäisi maksaa 3700 euroa. Tarjosivat liittymää seuraavaksi siis lähes puoleen hintaan purnattuani ensimmäistä 7000 eur liittymäkustannustarjousta.  Keskustelu Saunalahden kanssa jatkuu. 



Kuivaus ja lämmitys käyntiin täydellä teholla.

Ulko-ovet asennettiin (näistä lisää sattuneesta syystä vasta myöhemmin) ja pääsemme vihdoin kuitenkin kytkemään lämmittimiä ja kuivureita päälle ainakin kellariin. Välikaton puhallusvillat vielä siis puuttuvat. Nekin on tilattu jo yli kuukausi sitten. Mitään ei ole kuulunut.

Ajallaan ovat tulossa tänä syksynä ilmeisesti lähinnä laatat ja parketit, koska ne taas odottavat jo varastossa. Parketit oli kylläkin pyydetty vasta loppuvuodelle mutta jostain syystä tehdas oli ne tuottanut vaikka meillä oli tarkistettu pinta-alakin vielä ilmoittamatta. Laatat taas saapuivat odotettua nopeammin. No sielläpähän pötköttävät sitten varastossa.

Kuivurien hankinta oli sekin mielenkiintoinen episodi. Niitähän on monen tehoisia ja hintaisia, toiset ovat ihan muutaman tonnin rakennuskuivureita ja toiset taas muutaman satasen ilmankuivaimia. Vuokraamojen hinnat ovat pääosin pöyristyttävät eli omat pitää hankkia, kun niitä pitää kuitenkin viikkotolkulla huudattaa. Käytettynä niitä ei kuitenkaan ollut tarjolla tähän hätään vaikka pidempään Toria kyttäsinkin.

Rautakaupoissa oli tarjolla siis muutaman sadan euron kuivaimia (lähinnä kai autotalli- ja kellarikäyttöön) ja kuivaustehot olivat noin 10-30 l/vrk ja ne oli tarkoitettu pienempiin tiloihin, oikeastaan huoneisiin. Kuivureissa on muuten hyvä olla letkupoisto-mahdollisuus viemäriin, jos ei aio päntiönään juosta tyhjentämässä säiliöitä itse.

Tyylikäs vempele kuivuriksi.
Totesimme, että paras tilata Saksasta pari selkeästi järeämpää Trotecin 50 l/vrk/ 90m²  rakennuskuivuria vähän kalliimmalla, jotta saadaan kunnolla kuivaus käyntiin ja toivoakseni saamme nuo kuivurit myytyä projektin jälkeen vielä kohtuuhinnalla.

Toisen voisi jopa jättää jemmaan autotallin kuivauskäyttöa varten pahimmille keleille. Voi päräyttää sen päälle pariksi tunniksi ajettuaan loskaa tihkuvan auton sisään, niin ei ala seinät kasvaa seitikkejä.

Tästä lähtien pitää sitten käydä pyyhkimässä ikkunoita kuivaksi päivittäin, jotteivat karmit mene pilalle kosteudesta. Kuivuri näyttää tosin aika hyvin pitävän ikkunatkin kuivina toistaiseksi, joten voi olla että pyyhkimishommilta säästytäänkin.

Ikkuna- ja ovikarmien tiivistystä omatoimisesti.

Ikkunoiden asennus ei sisältänyt karmien teippausta kiviseinään. Seinän ja karmin välinen rako kiviseinässä tiivistettiin asennuksen yhteydessä uretaanivaahdolla. Vaahto kuitenkin tursusi useasta kohtaa seinän ja karmin  välistä ulos, ja ylijäämän joutui leikkaamaan pois. Tällöin vaahtosauman höyrynkesto heikkenee, kun tiiviimpi pintakalvo poistetaan.

Lähde: https://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/rakentaminen/build_up_skills_finland/build_up_skills_-koulutusmateriaalit


Höyrynsulun voi varmistaa kivitalossakin teipillä. Meillä oli talopaketin mukana tullut usea rulla Contega Solido-liitosnauhaa, jonka päälle voi suoraan tasoittaa.

Nauha olisi kannattanut asennuttaa asennuksen yhteydessä, sillä teippi olisi parasta kiinnittää karmin reunaan ennen asennusta, ja asennuksen jälkeen sitten kiviseinään.
Kuva www.tiivistalo.fi
No, eipä tuotakaan osannut ottaa ajoissa selvää, joten nyt piti sitten tehdä teippaukset jälkikäteen. Onnistuu se niinkin, mutta ei yhtä hyvin. Teippiä joutui pääosin laittamaan karmin sivun sijaan sen päälle, josta heräsikin kysymys, että kuinka pitkälle tasoitus tulee karmin päälle? Sehän selvisi häiriköimällä Rakentamisen Riemua-konkarirakentajia, kun kuukkelikaan ei tuonut yhtään apua ja vastaavaa ei raaskinut häiritä lomallaan.

Se näyttäisi riippuvan vähän tekijästä ja smyygien tasoitustavasta (gyproc vai kipsilaastilla) mutta sellaisen 5mm uskalsin laittaa teippiä karmin päälle. Mikä on kyllä naftisti vaikka tarttuu tuo teippi kyllä kuin täi tervaan varsinkin betoniin - ja sormiin. Siellä missä vaahdot eivät olleet karmin kanssa tasan, sain teipin paikoilleen oikeaoppisesti karmin ulkokehykseen.

Erinäisiä aseita testattuani totesin talttapäisen isomman meisselin olevan paras työkalu ylimääräisen uretaanin poistoon. Puukolla pienikin lipsahdus veisti myös puusta soiron. Ups.

Tällä teipillä kierretään ikkunoiden ja ovien ulkoreunojen liittymät kiviseinään mutta vielä pitää ratkaista mitä tehdään karmien välisille liittymille? Eli kuten tuossa alakuvassakin näkyy ikkunan ja oven välisen karmin liitos, jossa siinäkin on siis uretaanivaahdotus. Sauman päälle pitää ensin löytää joku huomaamaton musta lista (mistä?) ja sitten näkee kuinka leveä teippi mahtuu alle. Ideoita kaivataan listaa varten ja Sitkolla varmaan mennään nuo liitokset.
14.10.2017: ikkunankarmin ei niin siistiä teippausta jälkikäteen, lasiovia ja valmiita alaslaskuja.
Ensi (syysloma)viikolla ollaankin sitten omillaan, tasoitustyöt alkavat vasta marraskuussa ja ulkovuoraustöistä pitäisi päättää puserretaanko työ itse loppuun. 

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Mikrosementtiä vai sittenkin vain laattaa?

Laatat on nyt tilattu. Niillä on pahimmillaan 8-12 vkon toimitusaika, joten tilattiin ne nyt liikkeen varastoon ja otamme ne sieltä sitten raksalle asennusta lähempänä ajankohtana, mikä pitäisi olla vuodenvaihde.

Tässä tilausvaiheessa piti tehdä vihdoin päätös laitammeko mikrosementtiä yläkerran kylppärin seinille ja alakerran pikkuvessan lattiaan. Mikrosementti miellyttää siis eleettömällä ulkonäöllään kuin myös käytännöllisyydellä eli saumattomuudella (lue puhdistettavuudellaan).

Toisaalta askarrutti kuitenkin sen pitkäaikainen kesto, muovinen tuntuma, märkätilan harmonisoitujen tuotesertifiointien puute sekä erityisesti asennuksen vaatima kova työ monine kerroksineen, josta on saanut lukea jokusen epätoivonsekaisen blogikertomuksen.

Tuli ihan tuskanhiki työvaiheita lukiessa ja korkeita kylppärin seiniä pohtiessa. Muistaakseni LVI-urakoitsija totesi, että hän ei olekaan tällaista kuninkaallista kylppäriä ennen nähnytkään ja saattaahan tuosta melko mielenkiintoinen kuilu tullakin.

Kustannussyistä pitäisi tehdä itse siis mikrosementointi, koska sinällään kuitenkin helpohkoa mutta paljon työtunteja vievää askartelua. Laiskuus, väsymys realismi iski, ei tuota ehtisi mitenkään itse asentaa, kun samaan aikaan pitäisi myös tehdä sisäkattoa muun muassa. Että onko se kaikki kauneus sen vaivan väärtiä.

Tyydymme siis siihen, että tulee samaa laattaa kolmessa eri koossa koko taloon. Lattiat ovat kaikki 60x60 laattaa, paitsi saunassa on 15x15 laatta. Pesuhuoneen ja kylpyhuoneen seinät ovat taas 30x60 laattaa tiililadonnalla. Pitäisi vain päättää ladontasuhde. Onko se 1:2 vai 1:3.

Tästä tiililadonnastakin laatoittaja varoitti, että jos katon ja  seinän rajaan tulee valo, vaikkapa lednauha kuten meillä, niin laattojen reunat tulevat luomaan pieniä varjoja. Laatat ovat vähän kuperia, mikä aiheuttaa tämän efektin.

Alakerran wc:n seinät me maalautetaan. Alustavasti valkoisella mutta ajatuksiin on hiipinyt sama vedenvihreä väri, jota lasten huoneeseenkin on suunnitteilla.  Toisena vaihtoehtona olisi taas Tikkurilan Tunto-maali, jota juuri Mäntyrinne-blogissa pääsi ihastelemaan. Se vaatii joka tapauksessa maalikerrokset alleen ja vinkkinä sain, että väri saisi olla lähellä lopullista pintaa.

Tässä sitä yrittää tehdä vaihteeksi neutraalipintaista kotia mutta se on kyllä vaikeaa pysyä ruodussa kun tykkää sisimmissään voimakkaista väreistä. Ja ihan vähän blingblingistä. Ja kaikenlaisista koukeroista.

Laatta on se jo aikaisemmin päätetty Porcelaingres Urban Ivory eli nimestä huolimatta greigen värinen laatta. Itse asiassa hyvinkin paljon betonin värinen laatta, kun vertaili mallipalaa tämän kerrostaloasunnon betoniseinään.

Vastaan on tullut muitakin kivoja vaihtoehtoja mutta tässä asiassa ei kannata aukaista Pandoran lipasta, jos on yhden sisustuspäätöksen kyennyt tekemään.

Mikrosementtiä ja betonilattioita tyydyn ihastelemaan sitten muiden kodissa.

Sama laatta itse kuvattuna ja valmistajan nettisivuilta. Itse otettu kuva lähempänä todellista värisävyä. 


Ja sitten puskan takaa tuli  jadenvihreä metrolaatta.

Tekisi kovasti mieli laittaa erittäin valkovoittoisen kodinhoitohuoneen eli pesutuvan seinät (lähinnä peräseinä ja välitilat) jadenvihreällä metrolaatalla.

Mistä ihmeestä tämä outo ajatus edes tulikaan?  Juurihan me löimme pintamateriaalit lukkoon.

Olisiko se kauhea tyylirikko?

Kyllästyisikö siihen nopeasti vai ilahduttaisiko se vuosia pyykinpesurumban pyörteissä?

Nämä taitavat olla törkeän kallista lasilaattaa kylläkin... 

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Raksapäiväkirja vko 27: autotallin nosto-ovi

Tämän viikon merkittävimmät raksaepisodit olivat autotallin oven asennus sekä  maalämpöpumpun ilmaantuminen tekniseen tilaan. Toki talon ulkoverhoilutyö jatkui myös viikon aikana.

Huomasin, että puheissa "tontilla käynti" on muuttunut salavihkaa "raksalla käynniksi" ja suuntamme näin ollen  seuraavaksi kohti "talolla käyntiä" näiden erinäisten kehitysaskeleiden myötä. Budjetistakin on toteutunut jo kohta 2/3:aa, joten kyllähän tässä pitäisi olla talon näköinen tekele käsissä.

Autotallin nosto-ovi saapui palasina ja asennettiin torstaina. 

Nosto-ovi tai siis iso kasa erinäisiä osia pätkähti viime viikolla pihalle ilman ennakkovaroitusta. Tai sainhan minä sen 30 min ennen toimitusta, kun rekkakuski soitteli töihin, että mihinkä nämä tullaan purkamaan. Soitti kuitenkin eikä heittänyt niitä vain (naapuri)tontin laidalle.

Kyllä sitä on moneen kertaan ihmetellyt tätä raksapuolen toimintaa toimitusten suhteen, järkeistämisen varaa olisi ja paljon. Merkittävä parannus olisi laittaa ne rahtikirjat ja pakkausluettelot sähköpostilla asiakkaalle, kun kyyti on tilattu ja lähtenyt. Jäisi päivä tai pari aikaa varautua taas jonkun jättiläismäisen (koska pieniä ne harvoin ovat) kuorman saapumiseen ja voisi paniikinomaisesti raivata sille tilaa oman tontin puolelta.

Mutta ei. Ilmeisesti mahdotonta.

No, siinä se kasa sitten pötkötteli pihalla ja lapuissa luki, että säilytettävä sisällä ja suojattava kosteudelta. Ulko-ovi?

Olimme tehneet yhteistilauksen ovista ystävien kanssa, jotka ehtivät ensin selvittelemään asennusta saatuaan ensin tuon toimitusyllätyksen. Seuraava asennusaika olisi kuulemma tarjolla tuossa helmi-maaliskuussa, neljän kuukauden päässä...  Sanomattakin selvää, että olimme pöyristyneitä.

Tilausvahvistuksen mukainen toimitusaika oli 4-7 vkoa. Se toimitusaika olikin ilmeisesti tuolle kasalle oven osia.  Olisiko pitänyt sekin ymmärtää vaikka ovi tilattiin asennettuna.

Saatiin kuitenkin oven asennusaika sovittua meille reilun viikon päähän paketin saapumisesta ja ystäville kolmen viikon päähän. Ilmeisesti olin puhelimessa se vaativampi osapuoli, josta piti päästä ensimmäisenä eroon. On tässä saanutkin jo harjoitella projektin aikana sellaista kohteliaan rajamailla olevaa tiukkaa painostusta erinäisiä toimittajia kohtaan.

Olisipa se kiva, jos voisi vaan olla ihan normaalisti sivistyneen kohtelias joka suuntaan mutta on se vaan kertakaikkisesti liikaa vaadittu näissä raksa-asioissa.  Tätä nykyä tulee kerran viikossa tilanteita, joissa tekee mieli saada infantiilit ja infernaaliset itkupotkuraivarit (eli IIIPR:t) milloin mitäkin tahoa kohti. Ihan syystä. Jos lasten saaminen tuo ihmisessä esiin ne piilevät tunnelukot (mikä mainio termi, onko sille ihan tieteellisiä perusteita), niin rakentaminen se vasta laukaiseekin ne.

Asentajat saapuivat kuitenkin torstai-aamuna ja ryhtyivät hommiin. Moottori tuli erillisellä kyydillä Helsingistä ja iltaa kohti asennus oli valmis.

Ongelmiakin ilmeni johtuen tallin rungosta. Ensinnäkin lattiavalu oli 1 cm vino. Eli lattiarajaan jäi aukko. Toiseksi oviaukko oli jotenkin käyrä ulospäin, ilmeisesti oven päällä oleva palkki ei ollut aivan suora. Eli oven yläosaan jäin 1 cm aukko.

Tällaiset ilmeisesti toleransseihin menevät rakenteelliset vinoudet sitten realisoituvat, kun yrittää asentaa yli 5 m leveää ovea paikoilleen.

Alaosan aukko saatiin ratkaistua paikan päällä vaihtamalla alaosan lyhyempi ja jäykempi tiiviste pidemmäksi ja pehmeämmäksi tiivisteeksi, jolloin se peitti aukon. Ovenpieliin taas meidän pitää hankki jonkun sortin "passiivitalotiiviste" eli laitetaan kuminen tiiviste pielilautojen alle peittämään tuo rako.

Siinä se sitten on. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ovi näyttää laadukkaalta, moottori erityisesti ja tuntuu toimivalta: hiljaiselta ja riittävän nopealta. Lisäksi se on vaan kertakaikkisen hyvännäköinen.
Oliko tuo Vaalea tammi oikea värivalinta mustan sijaan? Kyllä meidän mielestä. 
Se tuo lämpöä ja elävyyttä tuohon sisäänkäyntiin, ja pinta ei ole muovisen näköinen (ei toki aidon puunkaan). 
Tammen sävyjä pohtiville tiedoksi, että Tikkurilan Sora ja tuo Light Oak ovat täysin samaa sävyä, ja pohdimmekin nyt laitammeko pielilaudat ruskeana, eikä mustana.

Seuraavaksi tiedossa on merkittävä mobilisointioperaatio eli pihalla olevien kosteuskriittisten rakennustarvikkeiden siirto autotallin suojiin talveksi. Ajateltiin myös tehdä tässä välissä varaston ja autotallin välinen kevyt seinä valmiiksi, niin saadaan autotallissa sähköt ja vesipiste käyttöön. Lämmintä vettä raksalla, mikä ennenkuulumaton yleellisyys.

Parvekkeen vesieristystyö aloitettu ja ulkoverhoilu-urakka jatkuu.

Parvekkeen lattia vesieristetään huopakermillä ja pellitetään aika perusteellisesti.  Bitumihuopaa tulee, kuten katollakin, kaksi kerrosta, ja mattojen väliin asennetaan pellit. Huovat nostettiin reunoilta ylös kolmiorimojen päälle. Nyt odotellaan peltimiehen vapautumista pellitykseen, jonka jälkeen on taas huopamiehen työvuoro.

Ajattelin tosiaan aikaisemmin tämän koko vesieristetyn parvekkeen olevan turhake, että miksei tehdä vaan runko ja laudoitus. Mutta tämän viikon sateiden jälkeen sitä näki, että järveltä piiskaantuu sadevettä ihan riittämiin parvekkeelle, ja tällä hetkellä jopa ikkunoihin asti. Kai se sitten on parasta tehdä hyvin vaikka kirpaiseekin kukkaron pohjissa asti. Onpahan mahdollisuus joskus taloustilanteen toettua tästä rakennuksenaikaisesta kurimuksesta lasittaa alakerran terassia oikein sydämensä pohjasta.
6.10.2017: vesieristyksen 1 krs odottaa peltimiehen vapautumista pellityksiin, sen jälkeen laitetaan toinen kerros huopaa ja kaatojen korjaus kansilautoja varten viistoilla lankuilla.
Pystyverhoilu on osoittautunut työlääksi. Urakoitsijamme arvioi työn kestävän tuplasti kauemmin kuin vaakaverhoilun. Jos tämän olisimme tienneet, olisimme harkinneet asiaa tarkemmin. Pystyverhoushan valittiin lähinnä vuorilautojen välttämiseksi ja pitkään vaapuimme näiden eri vaihtoehtojen välillä.


Talon ja tallin kulmaus on aiheuttanut harmaita hiuksia. Joko suunnitelmissa on vikaa, tai katon toteutuksessa tai sitten me ei vaan kertakaikkiaan ymmärretä kuinka tuon räystään saa tehtyä kahdella laudalla ympäriinsä.


Tekninen tila saa laitteita.

Tekniseen tilaan oli suunniteltu yhdelle seinänvierustalle maalämpöpumppu ja sen kaveriksi ylimääräinen vesivaraaja. Eihän ne mitenkään mahtuneet sitten vierekkäin tuosta putkihärdellistä johtuen, ja meidän läpivientivalut tuskin asiaa helpottivat. Sen näki kyllä itsekin, joten soitto asiasta ei tullut yllätyksenä (LVI-asentajat paitsi siivoavat pahimmat roskat yhteen kasaan, myös ottavat oma-aloitteisesti yhteyttä - arvostan entistä enemmän). 

Varaaja piti törkätä peränurkkaan. No sinne ei sitten tule lisäpakastinta ainakaan. Pääasia että huoneeseen mahtuu edelleen johonkin hyllykköön 20 kg:a erilaisia raksanaikana kertyneitä ruuvi- ja kiinnitysjutskia, ruuvari ja kaikki sen laitekaverit.

Tarkoitus oli kuitenkin, että puolet tilasta olisi ollut varastoa ja nyt näyttää, että meillä nyt sitten vaan on melko ruhtinaallinen tekninen tila talossa. Vastaavan mukaan se on kuitenkin budjettiystävällisempi ratkaisu kuin laittaa koneet pitkine kytkentävetoineen autotalliin.  Ja niitä budjettiystävällisiä ratkaisujahan tässä koko ajan haetaan, jotta ei tarvitse pihistellä toisista asioista. Kuten tuosta julmetusta parvekkeesta.

Sähköjä odotellessa edelleen. Ne saadaan näillä näkymin tulevalla viikolla; kaivurimies on luvannut tulla paikalle, ja sähköyhtiö ja sähkömies ovat valmiudessa siirtämään liittymän raksamökiltä talolle.

Ensi viikolla saadaan myös loput ovet paikoilleen talon puolella. Näin on ainakin luvattu.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Porraskaiteet ei-pankkiirille

Meillä(kin) portaat sijaitsevat keskeisellä paikalla. Portaat vievät olohuoneesta alakertaan, joten näkyvin osa on kuitenkin kaiteet. Ei niinkään koko kokonaisuus. Portaat tulivatkin edullisena (sallikaa minun nauraa, kun pari tonnia tuntuu rakentamisessa vähäiseltä menoerältä) Elementon betonielementtinä ja nyt niille pitää vain pukea muu rekvisiitta; kaiteet sekä portaiden pinta.

Porraskaiteet on nyt suunniteltu erinäisen jahkailun jälkeen. Pohdinta eri vaihtoehdoistahan alkoi jo täällä, tammikuussa ja päädyimme sitten metallipinnakaiteisiin. Toteutuksen yksityiskohtia hierottiin pitkin kevättä ja kesää toimittajan kanssa. He kävivät myös pariin otteeseen mittakäynnillä. Joutuivat ehkä koville esteettisten vaatimusteni kanssa mutta nytpähän voivat tarjota samaa eleganttia kaidekonseptia muillekin.

Tilauskin on tehty. Kaiteet tosin asennetaan vasta pintojen teon jälkeen mutta betonipintalaatan valuvaiheessa tuo kaiteen kiinnitystapa piti tietää.

Inspiraation lähteenä toimi kuvan malli. Tai luulin suunnitelleeni sen itse, kunnes löysin kuvan, joka todisti jonkun jo tehneen saman. Vahvisti kuitenkin mielikuvaa, että ratkaisu voisi näyttää yhtä kivalta kuin mielikuvituksessa.
"Pankkiirin" portaat inspiraation lähteenä (kuva www.kmr.ee)

Kaiteet ovat mustaksi maalattua metallipinnaa ja allaolevista suunnittelukuvasta poiketen puinen, Tikkurilan Sora-sävyllä lakattu käsijuoksu on pyöreä profiililtaan, eikä suorakaide.  Eli juuri kuten inspiskuvassa.

Valitettavasti tuo inspiskuvan mallinen kaidepuun kiertyminen suoraan käsijuoksuksi olisi vaikuttanut budjettiin hyvin epäedullisesti, joten se piti jättää pois. Tuollaisia tehdään kuulemma pankkeihin, ei yksityiskoteihin. Jonkun kodista kai tuokin kuva kuitenkin on. Ehkä pankkiirin sitten.

Alakertaan ohjaavan käsijuoksun alaosaan ajetaan ura lednauhalle, ja sen sähköjohto tulee menemään onton kiinnikkeen sisältä seinän läpi. Sieltä piti mennä muuntaja alakerran lastenhuoneen kaappiin mutta tällä välin muuttui mieli kaapin paikasta. Mietimmä sitä muuntajan sijoitusta sitten kun aika on. Nyt en jaksa.

Suunnittelukuvat Artiikki Oy. 

Suunnitelmaa tehdessä piti tehdä päätöksiä - eli rakentamisessa se yleensä tarkoittaa kompromisseja - kaidepinnan paksuuden suhteen.
Jos se on paksumpaa eli d20mm putkea d12mm umpipinnan sijaan, ei tarvita poikittaisia tukia. Näin teimme. Koska poikkituet ovat kauhistus. Isompi kauhistus kuin paksummat pinnat.

Kaiteen kiinnitystapaa lattiaan ja portaiden reunaan mietittiin myös tovi. Sen piti olla mahdollisimman simppeli.

Nyt se tulee ylhäällä lattialaatan paksuisena L-listana ja toimii siis myös kätevästi listana tuossa laatan reunassa. Laatta laitetaan siis listaa vasten. Tai oikeastaan jos toimitaan laatoittajan tahdon mukaan, lista laitetaan laattaa vasten.

Tilauksen jälkeen jäin kyllä miettimään olisiko nuo kaiteet sittenkin pitänyt tehdä mustista puurimoista ja yläkerrassa laittaa rimoitus ihan lattiasta kattoon. Olisi saanut sitten rimoitusta vasten asetella kätevästi jonkun lipaston tai tason hamstraamalleni tilpehöörille. Sama olisi toki onnistunut vain muuraamalla kaiteen.

Koetan nyt unohtaa sen lipastoajatuksen. Case closed.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Raksapäiväkirja vko 26: parveke rakentuu

Parvekerungon teko pääsi hyvään vauhtiin tällä viikolla. Olen käynyt hiippailemassa tiiviisti pitkin seinän viertä (koska keski-iän korkeanpaikankammo)  vanerikannella ja kuvitellut itseni ulkosohvalle aamuaurinkoon siemailemaan kupposta kahvia. 


Itseni huojuessa huimauksen partaalla, siitä ja raskaasta työviikosta aivot tyhjentyneenä ja oviaukosta kouristuksenomaisesti kiinnipitäen  Jii,  vastaava ja urakoitsija ovat pohtineet päät yhdessä parvekerakennetta.

Se nimittäin käännettiin toisinpäin kuin rakennekuvissa. Niissä pohjan kaato oli kohti seiniä, jossa oli sadevesiränni. 

Käännettiin siis kaadot kohti parvekkeen ulkoreunaa mutta eihän se mennyt ihan niin, että no tehdäänpä sama mutta päinvastoin. Joku tolkku siihen lopulta saatiin.

Itse rakenne menee pitkällä sivulle seuraavan voileipämallin mukaan
  1. poikkipuut seinän ja pylväiden varassa olevan liimapuupalkin välissä
  2. Viistoon sahatut lankut samansuuntaisesti kaadon tekemiseksi
  3. Vaneri, kolmiorimat
  4. Bitumi, pellit, kouru
  5. Toiseen suuntaan viistoon sahattu kestopuu kaadon oikaisemiseksi
  6. Poikkikoolaus kestopuusta
  7. 145 leveä siperianlehtikuusilauta, rännin puhdistusluukut
  8. Erinäinen määrä erikoisesti nimettyjä kiinnikkeitä, joita metsästin valokuvien avulla rautakaupasta.
Toisella parvekesivulla taas puuttuu kohta 6. koska kansipuut kulkevat siellä pitkän sivun suuntaisesti.

29.9.2017: parvekkeen rungon rakentumista, seuraavaksi pelti-ja bitumiukot hommiin.

Tässä vaiheessa piti tehdä päätöksiä parvekekaiteesta kiinnityksen suunnittelujen vuoksi. Päädyimmekin samanlaiseen metallipinnakaiteeseen kuin sisällä, eikä suunnitelman mukaiseen lasikaiteiseen. Koska korkeanpaikankammo. Koska siivous, erityisesti lasien pesu on pakkopullaa. Koska hinta.

Kaiteista lisää myöhemmin.

Teknisen tilan läpivientivalu ja radoneristyksiä.

Tekninen tilahan on täynnä betonilaatan läpivientejä, jotka pitää saada eristettyä hyvin niin radonia kuin vaikka huonoa ilmaa vastaan. Tekniseen tilaan tehtiin näin ollen läpivientivalu putkistoille. Osin se tehtiin ulkonäkösyistä mutta yhdessä kohtaa oli kyllä lattiavalussakin reikä hankalassa paikassa putkien takana, joka piti tukkia.

Teimme muotit pääosin kakkoskakkosista ja löysän, juoksevan betonivellin. Muotit kiinnitettiin vielä urtsilla lattiaan vuotojen ehkäisyksi ja laitoimme harkot painoksi. Sähkö- ja vesiputket olivat kyllä niin lähellä seinää, että oli todella hankala saada velliä sinne taakse, ei oikein nähnytkään peittyikö mahdolliset reiät varmasti. Nyt varmistaisin niiden sijoituksen vähän kauempana seinää, jos mahdollista.

Tilassa on myös vesiputki ja maalämpöputki isoissa suojaputkissa. Maalampöputki tuli suoraan seinästä vaakatasossa. Ja joku muu putki myös, tunnustan tämän hetkisen tietämättömyyteni sen suhteen mutta se vaje vielä paikataan.  Kuulemma maaurakoitsija ei niitä saanut lattian läpi tuotua. Tässä vaiheessa selvisi sellainenkin.

Miten tuommoisen vaakatason läpiviennin nyt sitten eristää? Ei mitenkään. Urtsitkin siellä vaan repeää heti, kun vähän putkea liikuttaa.  Konsultoin ensin vastaavaa ja sitten LVI-urakoitsija, joka ehdotti ratkaisuksi putkikulmaa, jolla saatiin putket vietyä ylöspäin. Helpottaisi myös koneen asennusta. Sellaiset siihen sitten hitsattiin muovihitsauskoneella (neverhööd).

Nuo putken päät tuupattiin täyteen uretaania, valettiin betonista läpivienti ja päälle laitettiin vielä Kerabitin Isola radontiivistysmassa, jonka kilohinta on saman verran kuin naisten ryppyvoiteen.

Olisiko nyt varmuuden varmisteltu tämäkin tila kaikenmaailman pahanilma- ja kaasuvuotoriskeiltä. Radonimuri voidaan silti joutua asentamaan, se selviää vasta radonarvomittausten jälkeen. Radonista lisää Stukin sivuilla.

Vedin myös seinille toisen kerroksen kalkkimaalia ja pizzeriaseinät ovat nyt siinä. Kolmas kerros olisi toki vielä parantanut peittoa ja tasaisuutta mutta tämä riittää nyt hyvin. Tilassa en aio asioida jatkossa kuin pakolliset hetket, sinne tulee korkeintaan työkaluvarasto ja ehkä koiranruokapakastin.

Jännityksellä jäädään seuramaan tuleeko se maali pysymään nyt paljaassa betonipintaisessa seinässä mutta ainakin hengittelöö. Ruskeisiin läikkiin olen varautunut niissä kohdissa mistä kosteutta vielä puskee ulos, mutta ymmärtääkseni ne pitäisi lähteä sitten harjaamalla pois.

Lattiaan levittelin tässä vaìheessa kertaalleen kaksikomponenttisen polyuretaanimassan, joka päästää pienimolekyylisempää vesihöyryä läpi muttei vettä. Tilassa on myös lattiakaivo kaadoilla ja ovensuuhun rakennetaan korkeampi tiivistetty kynnys, nämä nyt sitten lähinnä pientä vesivahinkoa varten.

Seinän ja lattian rajaan laitettiin vielä erikseen elastinen tiivistysmassa mutta sen tilaa pitää tarkkailla siltä varalta, että lattiavalun kuivuessa lattianreunat lähtevät elämään. Pitäisi vielä löytää jostain edullisesti korkeaa muovilistaa siihen päälle.

Toisaalta jos esim. varaaja tai vesijohto laukeaa, niin siinä ei pienet kynnykset ja mitkään eristeet auta jos vettä tulee kuutiotolkulla, se kyllä löytää tiensä huoneesta ulos. Tämä onkin siis jo koettu kerran edellisessä kodissa, mutta selvittiin siitäkin, ensi järkytyksestä toettua, kuivatus- ja korjaustöillä vakuutusyhtiön piikkiin.

Meillä onkin lisäksi suunniteltu kosteusanturi varoittamaan tilassa vesivahingoista mutta toki sekin toimii vasta kuin vahinko on jo tapahtunut.

1.10.2017: teknisen tilan läpivientivaluja ja radontiivistyksiä. Ja pizzeriaseinä.

Autotallin sisäkaton hiontaa ja maalausta.

Autotallin gyproc-kattoahan olin jo tasoitellut aikaisemmin loppukesällä, ja nyt oli taas aikaa palata sen pariin teknisen tilan urakoinnin jälkeen. Piti hioa pakkelit katosta sileäksi.

Voi jukoliste mitä hommaa, kaikkea metodia tuli kokeiltua paremman toiveessa. Varrellinen hiontalevy, joo ei riitä teho. Tepsii kyllä seiniin hyvin. Hiomakone, joo ei jaksa pidellä kovin kauan ylösalaisin. Käsihiomapaperi, joo ei pysty käyttämään käsiä kahteen päivään hiomisen jälkeen.

Ei olisi kyllä hionta valmistunut ilman Pohjois-Pohjanmaalta avuksi saapunutta PappaPoweria. Pääsin siis maalaamaan viikonlopun aikana katon, ja nosto-ovi voidaan nyt asentaa milloin vain. Tila pysyi yllättävän hyvin lämpimänä ja kuivana pienen 3 kW lämmittimen ja muovitettujen oviaukkojen vuoksi.

Maalaus jatkovarrella ja paremmanpuoleisella telalla oli melkein mukavaa puuhaa tuon hionta-askareen jälkeen. Ensimmäisenä päivänä. Sunnuntaina ihmettelin kovin raskaalta tuntuvaa telaa.

1.10.2017: katto maalattu kahteen kertaan Tikkurilan Ykköspohjalla. Oli kerrankin todella riittoisaa maalia. 




Autotallin ulkoseinistä valmistui viikonlopun aikana kolmas, eli peräseinä räystäslautoineen. Papasta oli kovasti apua tässäkin vaimoväen edustajan kieltäytyessä kiipeämään 1,5 m korkeammalle. Ulkovuoraus puuttuu autotallin osalta enää talon ja tallin väliseltä katetulta käytävältä.


1.10.2017: peräseinä olisi siinä



1.10.2017: soviteltiin alunperin raksaoveksi haettu mutta täyspuiseksi aarteeksi siis osoittautunut ovi paikoilleen varaston sisäänkäyntiin, irroitetaan se vielä maalausta varten. Irtonaiset lakat siitä jo hioin pois. Irroitellaan kyllä myös tuo messinkikolkutinkin. Huomatkaa vähän tavanomaista massiivisempi ovipönkkä.
Voimme hurrata siis saatuamme autotallin säänsuojaan. Ja nosto-ovivalmiuteen. Ja puhallusvillavalmiuteen.

Ja teknisen tilan koneasennusvalmiiksi.

Sähköjä odotellessa.



EDIT 9.10.2017 teknisen tilan läpivientivaluihin liittyen löysin FISE:n sivuilta erittäin hyvän ohjeen, kuinka ne olisi pitänyt tehdä (lähde.)  Harmillisesti tämä oma tietämys ja ymmärrys kehittyy aivan jälkijunassa rakennusprojektin edistymiseen nähden.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Lednauhat ja ihan himmeä himmennys-haaste



Kyllä on ollut haastavaa saada selkiytettyä led-valojen himmennysvaihtoehtoja itselle, kun lähtökohdat ovat sellaiset, että muistellaan lukion fysiikantunneilta mitä tarkoittaa AC ja DC. Paitsi sitä Thunderstruckia. Jonka senkin viimeksi taisin kuulla ihan lastenleffassa. Liian kovalla.

Led-valaistus on siis muotoutumassa led-nauhojen sekä spotteihin asennettavien led-polttimoiden varaan. Saattaa tulla vielä muutama kiinteäkin pinta-asennettava ledvalaisin, varsinkin kun niitä nykyään tarjotaan ihan Ikeasta alkaen. Kunhan on ensin haravoitu oma lamppuvarasto läpi.

Erityisesti nauhat halutaan himmennettäväksi, jo niiden eliniän lisäämiseksi kuin myös valon määrän säädön joustavuuden vuoksi. Toisaalta emme halua hirveää määrää erilaisia säätimiä vaan kaikkea pitäisi pystyä säätämään jo valituilla ABB Impressivo-säätimillä. Tämähän oli jo yksi syy miksi mäkeen lensi se alkuperäinen suunnitelma värisäädettävistä nauhoista. Hinnan lisäksi.

Kesän mittaan olen keskustellut eri toimittajien kanssa ja kerännyt tietoa palasista. Ja todellakin, blogin moton mukaisesti tuska on vain lisääntynyt tiedon myötä. Välillä teki mieli paiskata koko suunnitelma romukoppaan, tunnustaa tietämättömyytensä ja typeryytensä,  ja laittaa tilalle ihan kiskovalaisimet ja spotit. Ei se kyllä vieläkään taida olla mahdottomuus. Tosin sähkötyöt ovat kuitenkin jo aika pitkällä.

Mutta mutta, löysin kuitenkin vihdoin toimittajan, joka väänsi minulle rautalangasta toimintaperiaatteet, jotka avaan nyt tähän kuten ne itse ymmärsin. Tarjouskin oli asiallisella tasolla. Halpaahan tämä ei ole kertaostona  mutta investointina pitäisi olla kannattava.

Eli tuo lednauhojen himmennys noilla normihimmentimillä (ml. esim. Impressivon ledhimmentimet) tapahtuu ensiopuolella. Elikäs ennen muuntajaa. Muuntaja siis muuttaa sähkölaitokselta tulevan sähkövirran  230 V korkeamman jännitteen lednauhoissa käytettyihin matalampiin 12 ja 24 V jännitteisiin.

Mutta, jos nauhoja aletaan himmentämään ensiopuolelta, aiheuttaa se mm. valon välkkymistä ja lisäksi himmennysalue on pieni. Ei siis päästä kirkkaasta portaattomasti pimeään.

Lisäksi vaikka nuo ABB Impressivon ledhimmentimet vaativat nauhojen kanssa vielä erityisen triac-säätimen ja -muuntajan, nuo samat ongelmat kuitenkin säilyvät välkkymisen ja himmennysalueen kanssa.

Lednauhoja pitää siis himmentää toisiopuolelta. Eli DC-puolelta, muuntajan jälkeen.

Mutta kun nuo perushimmentimet eivät siihen pysty.  Nehän toimivat ensiopuolella, säätävät sitä virtaa muuntajaan asti.....

Nettivalo tarjosi sitten ratkaisuksi langatonta, paristolla toimivaa Lumi RF upposäädintä, joka voidaan asentaa melkein mihin tahansa himmentimeen sisälle. Paristojen pitäisi kestää noin 5 vuotta eli sitä luokkahaan nuo himmentimen sulakkeetkin tuntuvat kestävän.

A'vot: himmeä himmennysongelma ratkaistu!

Led-nauhojen paikat päädyttiin yläkerran oleskelutilassa siirtämään vielä kerran. Ne oli siis suunniteltu kulkemaan kattolautojen välissä. Alumiinilista on kuiten 15 mm paksu, ja emme välttämättä halua noin isoa rakoa lautojen väliin.

Led-nauhat siirretään siis kiertämään ikkunoiden yläpuolella katon ja seinän rajassa, sinne ne on helppo asetella. Näinhän valaistus on sitten oikeaoppinen, se tulee sieltä suunnalta mistä luonnonvalokin tulisi tilaan. Toisaalta huoneen leveys on vain 4,5-5,5 m, jolloin tuo reunaltakin tuleva epäsuora valo pitäisi olla riittävä talven hämärinä aamuina ja päivinä. Iltavalaistus hoidetaan sitten spoteilla ja irtovalaisimilla.

Ja ne muuntajat. Nehän pitää sijoittaa jonnekin. Palikat tullaan keräämään kaikki yhteen paikkaan ylä- ja alakerran vaatehuoneisiin/kaapistoihin. Siellä niitä voi sitten räpeltää helposti, jos tulee jotain ongelmia myöhemmin.

Seuraava haaste on sitten löytää kohtuuhinnalla nauhojen lisäksi tarvittavat spotit ja pienet paneelit. Ja ymmärtää niiden himmennyslogiikka. Ja vaikuttaako siihen onko erillinen polttimo vai kiinteä led. Ja tarvitseeko jotain muuntajia vai ei. Vai onko ne jotenkin kiinteinä. Ja miten sarjaan kytkentä vaikuttaa.

Alkoi heti nousta v-käyrä kun tätäkin kirjoitin.

Ymmärtääkö joku ei-sähköinsinööri näistä aivan oikeasti jotain, tuosta vaan lonkalta? Kyllä haluan takaisin hehkulamppuaikaan.  Halogeenitkin käy.



*** Sähköinsinöörit saavat vapaasti korjata, jos himmennykseen liittyvästä tulkinnastani löytyy asiavirheitä tai väärinymmärryksiä. Tai saa muutkin korjata tai esittää eriäviä, perusteltuja mielipiteitä.

Kuva: https://pixabay.com/  josta saa vapaaseen käyttöön kuvia.

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Raksapäiväkirja vko 25: fasadia ja ikkunat

Tämä viikko oli jälleen oikea tehoviikko, liuta ammattimiehiä pyöri tontilla joka päivä ja me amatöörit teimme hommia iltaisin ja viikonloppuna. Työt raksalla etenevät  nyt siis vauhdikkaasti mutta loka- marraskuussa sitten sisätyöt välillä seisovat kun vain kuivatellaan pintoja ennen laatoitustöitä. 

Mitä tapahtuikaan:

  • sähkötöitä tehtiin pari päivää,  ja levytettiin seinät ja alaslaskut lähes valmiiksi; sanomme pian hyvästit meidän kertakaikkisen loistavalle kivitalotimpuri-tiimille, joka siirtyy taas uuden kohteen pariin. 
  • urakoitsija aloitti talon ulkovuorauksen teon, myös autotallin verhous eteni
  • viimeisteltiin teknistä tilaa maalämpökoneen ja sähkökeskuksen asennusta varten, ihmeteltiin sähköliittymää ja kaapelin sijainteja
  • ikkunat asennettiin (!)
  • tehtiin sopimus laatoittajan palkkaamisesta, nyt pitää taas kaivella muistin perukoilta palkka.fi:n käyttö ja työantajan lakisääteiset velvoitteet.
  • päätettiin alakerran upotettavia valaisimia aukkojen saamiseksi oikein
  • ja joka viikko sitä joutuu siivoamaankin, erityisesti kun raksalla on vieraillut sähkäri tai LVI-miehet (jälkimmmäiset tosin ovat keränneet roskat aina pussiin, arvostan).
Varoitan siis, että alla seuraa jälleen pitkä ja puuduttava tilitys viikon tapahtumista.

Talo saa taas lisää lihaa luiden päälle

Talon ulkoverhousurakka alkoi hakitelineiden kokoamisella, yritys on selvitä ilman nosturia. Kriittisin kohta on etuosan tallin ja talon katonraja, joka oli suojattu vain muovilla. Urakka alko siis etupihan julkisivusta.

Samalla piti lennosta päättää talon välikaton tarkistusluukun paikka. Luukku tulee nyt kuitenkin talon ja tallin väliseen käytävän kattoon kattoluukkuna, eikä tuolle tallin katon päällä olevalle seinäkkeelle seinäluukkuna. Siitä se näkyy vähiten ja onpahan tuo ulkoverhousseinämä kiinteä sitten, ei pääse sade tai lumi raoista sisään. Aika useinhan ne seinäluukut vähän näyttävät repsottavan.

22.9.2017: fasadi on valmis mustan laudoituksen suhteen. On kyllä tyrmäävän musta. Ei tuohon silti muutakaan väriä osaa kuvitella. Eikä vaakalautaakaan. Koettakaa siis hyvät naapurit totutella näkyyn.

Sähköasennusten tarkennuksia ja sisäseiniä. 

Sähkäri saapui alkuviikosta hommiin. Kävimme vielä läpi yhdessä kaikki sähkövedot ja teimme viime hetken muutoksia suunnitelmiin.

Mm. yläkerrassa ikkunoiden päällä olevien "jouluvalojen" pistorasiat saatiin vielä seinäkatkaisimen taakse. Se oli unohtunut suunnitteluvaiheessa, ja alakerrassa ei kiviseinien vuoksi enää onnistunut. Siellä pitää laittaa joulutähtien kytkimille sitten ajastimet pistorasiaan. Kuulostaa triviaalilta mutta tällaisia yksityiskohtia sitä olisi pitänyt osata pohtia jo sähkösuunnitelman tekovaiheessa. Joulu ei kuitenkaan tule ilman joulutähtivaloja vai mitä ne nyt oikein ovat. Ei kyllä tule myöskään sen puoleen ilman Blossaa Tsaikka-laseista.

Alakerran katon alaslaskujen reunaan tuleville lednauhoille suunniteltiin sähkärin vinkistä noin 3 cm lippa eli vaakasuorassa oleva gyproc tulee tuon verran yli pystysuorassa olevaan gyprociin nähden.

Näin saadaan lednauha heittämään valoa epäsuorasti katon kautta huonetilaan, tosin suoraan porrasaukon alaosassa, edessä oleva tila on vielä tarkistettava nauhan asennusvaiheessa, ettei valo paista suoraan silmiin portaita alas laskeutuessa.
22.9.2017: yläkerran seinät levytetty poislukien ovensuu, joka tehdään vasta oven asennuksen jälkeen. Huomatkaa yksinäinen onneton lasi oviaukossa...melko riskaabelia.

Sadattelua itse sähköliittymään liittyen.

Olin kysellyt jo keväästä asti tontilla jo olevan sähköliittymän riittävyyttä talolle. Siinä on 3x25 A sulakkeet, jonka oli arveltu riittävän. Missään vaiheessa ei kuitenkaan tarkistettu kaapelin tilannetta ja vasta jokunen aika sitten selvisi, että kaapeli on vanhan mallin  kuparikaapelia eikä paksumpaa alumiinikaapelia. Ei riitäkään.  Sanonko ruman sanan. 

Siinä sitten selvittelemään, että missä ne kaapelit menevät ja muuttuvat kupariksi. Paikka oli Elenian kaapelikartan mukaan aika lailla keskellä tontin rajaa, ei tontin nurkalla ja tietenkin uuden soratien alla (jonka kyllä maalämpökaivon tekijät jo onnistuivat kerran möyrimään pilalle).

Toisaalta samasta kohtaa lähtee rajaa myöten toinen kaapeli, joka juuri sivuaa talolta vedettyä putkivarausta. Erinäisten väärinkäsityksiä sisältävien sähköpostien ja yhden selventävän puhelun jälkeen sitten selvisi, että kyllä, voitte tehdä liitoksen myös siitä. 

Nyt on sitten tilattu Elenialta kaapelinäyttöpalvelu. Sehän on ilmainen, jos ei pyydä 5 työpäivää nopeampaa toimitusaikaa. Kerran sitä jo käytimme, kun paikallistimme raksamökille menevät sähköjohdot.  Sitten pitäisi kai ottaa lapio käteen ja kaivaa maakaapelijohdon kohta esiin...

Tämän paikannuksen jälkeen tilataan sähkönjakelun keskeytys ja mittarien siirto raksamökiltä talolle. Silläkin on viikko toimitusaikaa. Raksamökillekin täytyy saada sähköt sitten takaisin, eli ne vedetään taas takapihan ulkosähkövarausten kautta suojaputkessa talolta raksamökille. Upotetaan sitten pihatöiden yhteydessä maahan.

Tästä viisastuneena laitoin kyselyä jo Elisallekin missä valokuitukieppi sattuu sijaitsemaan, kun ei ole tullut vastaan. Nettipalvelun mukaan tarjolla olisi vain kuparia mutta naapurilla on kuitenkin todistettavasti valokuituyhteys standardiliittymämaksulla. Mutta näistä operaattorien nettiyhteyssaatavuuksistahan liikkuukin mitä moninaisempia urbaaneja legendoja.

Sainkin niistä esimakua kun saamani esitarjous oli 7000 euroa.

Meillä on ikkunat.

Ikkunoiden asennus on kyllä yhtä tärkeä virstapylväs kuin sokkelin valu, ontelolaattojen asennus tai vesikaton valmistuminen.

Siinä ne nyt ovat. Kauniit, isot, mustat ikkunat. 



Kyllä meni jännittäväksi toimitus. Se oli tilattu klo 9 mennessä perjantai-aamuna, kuin myös nosturi. Ei siis mitään mahdollisuuksia tarkistaa ikkunoita ennen asennusta kuljetusvaurioiden kuin myös toimitussisällön suhteen. Pidin etätyöpäivän ja kurvasin tontille  havaitakseni, että klo 8.55 paikalla oli Leinoliftin nosturi lasikärryineen ja rekkaa ei näkynyt.  Eikä ikkunoita. No, tulihan ne sieltä sitten klo 9.00 kun ehdin jo soitella ajojärjestelijällekin sisäisesti käärmeissäni mutta toki kohteliain sanakääntein asiaa hoitaen. Muistaakseni.

Ovia jäämme vielä odottelemaan. Kyllä jännittää onko se etuovi yhtä hieno kuin mielikuvissa. Etupuolen puuikkuna oli ainakin kauniin sävyinen mutta ulkopuolella karmeissa näkyvistä ruuveista olin saada hepulin.

Ensi viikolla sitten sisäseinien viimeistelyt ja mahdollisesti maalämpöpumpun asennus. Parvekkeen rungon rakennus alkaa lähiaikoina.  Pikkuhiljaa pitäisi saada myös urakoitsija tasoitetöihin (ei tahdo löytyä sopuhintaan) mutta tosiaan laatoitukset alkavat vasta joskus vuoden vaihteessa valujen kuivuttua riittävästi.

Tuntuu tosiaan siltä kuin oltaisiin tultu projektin taitekohtaan ja tästä alkaa hidas loppuliuku kohti käyttöönottotarkastusta.

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Pyyhekuivaimestakin päänvaivaa

Rättipatterit piti tosiaan tässä päättää kytkentöjen valmistelujen elikäs roilotusten ja vesijohtovetojen vuoksi. Päätin sitten ne saman tien tosiaan tilata pois  (tässä vaiheessa kaikki arvaavatkin, että virhe...) ja viime viikolla saapuikin Svedbergs Zagaa kaksin kappalein. Olihan ne nätit.

Svedbergs Zaga (kuva www.svedbergs.fi)

Olin jo varmistanut puoli vuotta sitten LVI-suunnittelijalta, että ko. patterit käyvät suunnitelmaan lämmittää ne lattiakierron vedellä. LVI-urakoitsijan kanssa niitä sitten ihmettelemään raksalla.

Ensinnäkin selvisi, että kytkennän vuoksi jäisi venttiiliä ja vesijohtoa aika rumasti näkyville ja vielä jotenkin venkulasti. LVI-urakoitsija keksi kyllä myös muutaman muunkin, lisäosia vaativan ratkaisun kytkennälle hetken asiaa pohdittuaan.

Toisekseen patterin lämpötila olisi parhaimmillaankin vain noin 27 asteen tienoilla ja kesällä siis kylmät. Olihan tuo kyllä tiedossakin. LVI-suunnitelmassa oli tosin oma piiri pattereille suunniteltuna lämmönkierron varmistamiseksi mutta näin harvoin käytännössä tehdään. Kuulemma. Tiedän kyllä että niin on myös tehty.

Toinen vaihtoehto olisi ollut kytkeä patteri käyttöveteen mutta se ei käynyt ko. patterityyppiin ja toisekseen, haluaako sitä ottaa riskiä, että juomaveden lämpötila pääsee tuon kierron vuoksi laskemaan kriittisille rajoille (alle +55°c) legionellabakteerin syntymiseen nähden. En tiedä onko kuinka realistinen riski mutta ajatuksena riittävän pelottava.

No, semmoinen onnenkantamoinen tilausta tehdessä kävi, etten tilannut vielä venttiileitä. Patterissa oli myös vaihtoehto hoitaa lämmitys sähkövastuksella. Tällöinhän lämmön saisi nostettua aina 60 asteeseen. Sähkönkulutus hirvitti.

Patteriin saisi kuitenkin ihan kahden ohjelman ajastimella toimivan oikein fiinin termostaatin. Pelkästään yksi termostaatti maksaa kuitenkin saman verran kuin edullisempi rättipatteri osinensa...
Sähkövastus Erica 300 W (kuva www.svedbergs.fi)

Toinen hyvä puoli oli se, ettei patterille oltu vielä roilotettu mitään eli sähköistys oli mahdollinen siinä missä vesikiertoinenkin lämmitys. Tuli tehtyä sitten takinkääntö ja nyt tuleekin sähkölämmitteiset patterit, tuolla ajastimella toimivalla termostaatilla. Merkattiin sähkärille sitten tarkka paikka, mistä kiinteä kytkentä tehdään ja odotellaan sähkövetoja. Ja lisätyölaskua.

Tulipahan kalliit patterit. Harmittaa.  Lohdutin itseäni katselemalla nettikaupoista, että löytyyhän noita vielä tuplasti kalliimpanakin. Jos nyt tekisimme päätöksiä, unohtaisin mokomat ylellisyystarvikkeet kokonaan ja laittaisin nekin rahat vaikka niihin puusälekaihtimiin. Pärjää sitä ilmankin lämpimiä pyyhkeitä.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Raksapäiväkirja vko 24: alaslaskuja ja seinätöitä

Siitä on nyt reilu viisi kuukautta, kun kaivuri löi kauhansa maahan. Jos aikataulussa edetään suunnitelmien mukaan, toisen viiden kuukauden päästä pääsisimme muuttamaan. Ei täysin viimeistä listaa myöten valmiiseen kotiin mutta asuttavaan kotiin.

Puolivalmiiseen kotiin muuttaminen tuntuu parhaalta ratkaisulta useasta syystä vaikka se tuleekin vaatimaan keskeneräisyyden ja kaaoksen sietoa. Onhan sitä kykyä toki  harjoiteltu jo vuosi hieman ahtaassa raksakämpässä. Onnekkaita ovat ne, jotka voivat muuttaa suoraan vanhasta kodista uuteen.

  • Syistä ylivoimaisesti tärkein on se, että lasten koulumatka lyhenee ja muuttuu turvallisemmaksi sekä he pääsevät kulkemaan itsekseen kavereilleen.
  • Toiseksi, pieniäkin hommia on helppo edistää, kun ei tarvitse kuin kävellä alakertaan ja ottaa ruuvari tai maalisuti käteen.
  • Kolmanneksi, oman pihan kaipuu on kova kerrostalossa asumisen jälkeen. Vaikka se piha tällä hetkellä muistuttaakin lähinnä Gobin autiomaata, lukuunottamatta niitä vieraslajikasvustoja.
  • Neljänneksi, no jokainen voi laskea omalla kohdallaan mitä se yksikin ylimääräinen kk vuokra-asunnossa (tai omassakin kodissa) kaikkine todellisine kuluineen aivan oikeasti kustantaa. Paljon.

Yläkerran seinälevytystä sekä alakerran katon alaslaskuja.

Tällä viikolla yläkerran seinät ja alakerran katon alaslaskut jatkoivat valmistumistaan urakoitsijamme käsissä. Välillä paikalla kävi lvi-miestä asentelemassa kulmarasioita ja iv-putkia, sähkärinkin piti käydä mutta siirtyi maanantaille.

Piti tehdä taas lopullisia päätöksiä;
  • mihin kohtaan ja millainen rättipatteri tulee (tilasin 2 kpl krominväristä Svedbergs Zagaa hätäpäissäni, ja tästä episodista lisää myöhemmin); 
  • millainen hana saunaan tulee (yhtenäisyyden nimissä Hansgrohen Talis-sarjan suihkuhana) sekä mille korkeudelle kuin myös miten pinnoitetaan saunan puolelta saunan ja pesuhuoneen välinen seinä  (rapataan tummaksi), johon tuo hanakin siis tulee; 
  • mitä lisäkoolauksia tarvitaan yläkerran seiniin. Piti päättää komeroiden säilytysratkaisut aika yksityiskohtaisesti sekä miettiä tuleeko jotain raskaita seinähyllyjä, tauluja tai peilejä puurunkoisille seinille. 
    • Tuli tehtyä mielenkiintoinen havainto, että  esim. Ikea Algot-sarjan kiskot eivät ole suunniteltu normaaleille 600mm koolausväleille pidemmällä seinällä vaikka äkkiseltään voisi toisin luulla kuvista. Kiviseinässä ei ongelmaa tule mutta puuseinässä kylläkin. Näistä säilytysratkaisuista myös lisää myöhemmin.
15.9.2017: yläkerran seinät on levytetty toiselta puolelta ja odottavat sähköasentajaa
Alaslaskua pitää tehdä putkiyhteestä alaspäin min. 8 cm, jotta venttiilit saadaan suoraan kattopintaan. Ikävä kyllä melko reilusti katosta alaspäin asennetut iv-putket aiheuttivat yli 30 cm alaslaskun, ja nyt joudutaan suunnittelemaan khh kaapistot uudelleen, eivät mahdukaan korkeussuunnassa.  Harmi kun ei huomannut vahtia asiaa heti putkien asennusvaiheessa. En jaksa tällekään vastoinkäymiselle kuin huokaista.

15.9.2017 alakerran aulan alaslaskuja. Tuohon reunaan tulee lednauha ja kummitteleva deltapalkki maalataan ontelolaatan maalauksen yhteydessä.

Äänieristysten varmistelua villoituksin.

Me jatkoimme viikon aikana autotallin ulkoverhouksen tekoa ja teknisen tilan lattian loputtomalta tuntuvaa hinkkausta.

Lisäksi villoitimme alakerrassa katon alaslaskujen ja koteloiden sisälle jäävät ilmastointi- ja viemäriputkien läpiviennit äänen eristämiseksi. Ämppäsin siis sekä vaakasuuntaiset että pystysuuntaiset reiät tiiviisti täyteen villaa.

Se oli vaihteeksi ihan kivaa työtä (verrattuna teknisen tilan lattian jyystämiseen) lukuunottamatta villan pöllyämistä. Hengityssuojaimesta huolimatta sain kyllä aikamoisia kakomiskohtauksia eikä parennut ajatella miltä siellä keuhkoissa näyttää tämänkin episodin jälkeen.

Läpiviennin lisäksi villoitettiin ympäriinsä alaslaskussa wc:n katossa kulkeva viemäriputki sekä harrastetilan katossa kulkevat vesijohdot. Viemäriputkihan olikin siellä vaihdettu jo desibeliputkeen, jonka pitäisi eristää viemärin lorinaa samalla lailla kuin villoituskin.
16.9.2017: läpivientien ja viemäriputken villoitusta.

Myös yläkerrassa villoitetaan yläjuoksupuun yläpuoliset osat, joissa on siis se 15 mm painumavara sekä alakerrassa muutamalla seinällä rako, joka oli kevyen kivisen väliseinän ja ontelolaatan välissä.

Toivottavasti nyt ei jäänyt enää mitään tarpeetonta kulkutietä äänelle. Kipsilevyseinissähän ääneneristyksen olisi voinut varmistaa vielä laittamalla toisen kipsilevyn ja jättämällä levyjen väliin ilmaraon. Siihen ei nyt lähdetty kuitenkaan. Kyllä on parempi kuulla keittiöstä sinne makkariin asti vieno pyyntö viedä roskapussi.

Teknisen tilan seinien maalaus, infernaalinen puserrus.

Tekniseen tilaan aletaan asentaa maalämpöpumppua viikolla 39 eli ainakin ne lattiapinnat pitäisi olla siinä vaiheessa valmiit. Seinäpinnat myös, ellei niitä halua jättää harkkopinnalle. Se oli kyllä suuri kiusaus mutta päätettiin kuitenkin maalata ne valkoisella, jotta luola olisi edes vähän kutsuvampi.

Teknisen tilan pintojen käsittely on tehtävä käytännössä liian varhaisessa vaiheessa, jotta taas saataisiin lämmöt ja sähköt, mitkä taas tarvitaan, jotta saataisiin muiden tilojen pinnat kuivumaan pintakäsittelyjä varten. Suo siellä, vetelä täällä.

Teknisen tilan koneille ja johdotuksille on muuten tarjolla esim. Tulvarin suojakaukaloita ja asennusjigejä, jotka mahdollistavat koneiden asennuksen ennen lattioiden käsittelyä. Tutkin niitä innoissani kesällä mutta ei saanut taas ehdotus ammattilaisia innostumaan.

Tekninen tilahan on kellarin peränurkkauksessa, eli molemmat seinät ovat maanvastaiset. Ulkoseinällä on siis vesieriste bitumikermin muodossa, ja ei tuntunut järkevältä laittaa mitään vesihöyryä läpäisemätöntä maalia sisäpuolellekin, jotta betoniseinä pääsisi rauhassa jatkamaan kuivumista edes sisäänpäin.

Pohdittiin seinien pintaan ihan antiikkilaastia ja toisena vaihtoehtona kalkkimaalia, siis ihan sellaista navettamaalia, ei tuota trendikästä sisustusmaalia. Vaikka saattaahan ne ollakin aika samaa ainetta. Antiikkilaasti toisaalta peittäisi saumat, kalkkimaalin taas vain korostaessa ladontaa.  Mutta se ei haittaisi tässä tilassa.

Kalkkimaalia rautakaupassakin sitten suosittelivat, ja onhan se perinteinen kellarimaali. Toisaalta löysin varsin ristiriitaista tietoa siitä käykö kalkkimaali suoraan betonipinnan päälle vai ei, imaiseeko seinä sen ajan myötä sisäänsä. Ulkona se tuskin kestäisikään.  Tämä olisi siis materiaalikoe toissijaisessa tilassa.

Ajateltiin kalkkimaalin sitten olevan helpompi vaihtoehto, joskus antiikkilaastia levitelleenä.

No ei kyllä tasan ollut, ihan infernaalinen urakka tuli kuulkaas itselle viriteltyä.

Ostimme siis Tikkurilan Holvimaalia, jota lantrattiin ohjeen mukaan reippaasti vedellä. No siitähän tuli melkoista litkua, mitä piti sitten alla olevassa kuvassa näkyvällä erityisen arvokkaalla kalkkisudilla saada joten siveltyä, hierottua, leviteltyä (miten??) harkoille. Jos muistan oikein myyjän sanat, niin sanoi että sillä se vaan läiskitään seinään....



Tuossa alla kuva miltä ensimmäinen seinä näytti tunnin roiskimisen jälkeen. Olisin istunut alas ja itkenyt mutta lattia oli niin maalissa. Niin oli naama, suojalasit ja vaatteetkin. Joka paikka itse asiassa.



Jatkoin siis henkisesti ja fyysisesti voipuneena mutta sitäkin sitkeämpänä seuraavan seinän kimppuun. Ajattelin että niellään tämä typerä päätös nyt sitten katkeraan kalkkiin asti.  Kun sain toisen seinän räpisteltyä valmiiksi (ei puhettakaan mahdollisuudesta esim. rajata katon ja lattian raja siististi tuolla katuluudalla) katsoin selkäni taakse. Mitä silmäni huurteisten, maaliläikkäisten suojalasien takaa oikein näkivätkään:

metamorfoosi kellariravintolan seinäksi oli tapahtunut!


17.9.2017: mattavalkoiseksi muuttunutta kalkkimaaliseinää, ja maanantai-illalla sama homma uusiksi.

Seuraavien viikkojen suuret suunnitelmat: ikkunat ja tupa lämpimäksi. 

Kuinka tästä eteenpäin? Ikkunat pitäisi saada asennettua, talo sähköistettyä ja ne lämmöt päälle. Ikkunoiden asennus on nyt vihdoin sovittu ensi viikon lopulle, ovet tulevat myöhemmin perässä.

Apukarmeihin laitoimme vielä urakoitsijan vinkistä 120 mm betoniruuvit kiinnittämään karmi betoniseinään kiinni. Näin ei tule riskiä, että vain uretaanilla kiinni oleva lankku repsahtaisi painavan oven kanssa seinästä.



Hankimme muuten myös raksaoven pari viikkoa sitten. Saimme paikallisen Facebookin roskalavapalstan kautta niin upean kokopuisen oven, että päätimmekin antaa sille uuden elämän ja kunnostaa sen varaston oveksi.

Tulemme siis asentamaan lopulliset ovet jo nyt paikoilleen ja suojaamme ne perusteellisesti muoveilla. Se on nyt tietoinen riski sitten. Lähinnä kyllä jännittää teipit, että jääkö niistä jäljet ajan mittaan?

Ja pisteenä iin päälle saimme sovittua tutun, luotettavan urakoitsijan kanssa ulkopuolen verhouksen ja parvekkeen teon, ja se työ alkaa ensi viikolla. Itsellemme jää siitä sitten ensi kevääksi parvekkeen lopulliset pinnat sekä tosiaan talon ulkomaalauskierros. Ihan on siinäkin riittävästi rakennustyötä oman työn ohella suoritettavaksi.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Puusälekaihtimet - täydellisen epäkäytännöllistä

Sisäinen sisustusssilmäni, tuo erehtyväisyydessäänkin niin varma asiasta ei näe yläkerran kaihdinratkaisuksi mitään muuta vaihtoehtoa kuin täydellisen epäkäytännölliset mutta ah, niin kauniit mustat puusälekaihtimet. Verhoja ei niille sitten tarvitakaan kaveriksi kuin makuuhuoneeseen.

Katsokaa nyt vaikka, mikä muu vaihtoehto meille voisi käydä:
Pinterestistä fiiliskuvaa mutta kaihtimet saisivat olla naruilla,
ei leveillä nauhoilla, jotka luovat tuon voimakkaan pystylinjan.
Vaakasuuntaiset kaihtimet voi laskea vaikka puoleenväliin bloggaamaan auringonpaisteen ja alaosasta voi vielä tiirailla maisemia. Pystylamelleilla tämä ei onnistu. Lamellin leveys saisi olla 50 mm, ja ne kiinnitetään ikkunan eteen ikkuna-aukkoon siten, että ne peittävät koko ikkuna-aukon.

Ainoa asia mitä ihmettelen, että kestävätkö ne ohut narut kaihtimien painon ja saako ne kattoon kiinni niin, etteivät tipahda yhtenä aamuna niskaan?

Toinen asia mikä oheisten ihmettelyjen lisäksi toteutusta voisi hidastaa on puusälekaihtimien pökerryttävä hinta. Ikkunoiden mitoista johtuen nämä pitää teettää mittatilaustyönä.

Eritoten hinta nousee lähes kaksinkertaiseksi, jos nämä haluaa sähkökäyttöisenä. Sähköistys pitikin päättää aika päiviä sitten, jotta ehdittäisiin tehdä sähkövedot yläkerran ikkunoihin mutta tuolla hintaerolla ei asiaa tarvinnut kauan pohtia.

En toisaalta ole verrannut hintaa muihin kaihdinratkaisuihin, joten voihan olla kaihtimet ylipäänsä nyt vaan ovat kertakaikkiaan neliöhinnaltaan kalliimman puoleisen parketin luokkaa. Hintaan vaikuttaa, kuten parketissakin,  myös materiaali, on keveää keisaripuuta, lehmusta ja arvokkaan painavaa tammea esimerkiksi.

                     Vaan onhan ne nyt vaan kertakaikkisen hienot!

Muuton joskus lähestyessä voi siis pohtia lähtisikö sitä seuraavaksi ansaitulle etelänlomalle vai pistäisikö kaihtimet tilaukseen vaiko onko tässä vähään aikaan varaa kerta kaikkiaan yhtään mihinkään, edes muuttofirmaan.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Raksapäiväkirja vko 23: väliseinää seisoo siinä

Alakerta alkaa nyt näyttää talolta. Siellä on nyt muurattu kaikki sisäseinät. Voipi tallustella ympäriinsä ja miettiä tuliko tehtyä oikeita tilaratkaisuja budjetin antamilla tiukoilla neliöraameilla.

Helpotukseksi totesin, että harrastetila näyttää riittävän suurelta, alakerran aula eli kodinhoitohuoneen jatkumo samoin riittävän leveältä. Pikkuvessa, khh ja pesuhuone ovat juuri niin pienet kuin pelkäsinkin mutta niihin mahtuu kaikki oleellinen toiminto silti oikein hyvin. Aulassa olisi kuitenkin ollut varaa nipistää jokunen kymmenen senttiä lisää vessalle.

Lasten huone on valtava. Sehän jätetään lasten toiveista ensi alkuun yhteiseksi tilaksi ja sitten rakennetaan kevyt väliseinä, joka on taas purettavissa pois lasten muutettua joskus pois kotoa. Talon elinkaariajattelua nääs. Tehdään sinne sitten vaikka kuntosali. No ei tehdä.

8.9.2017: koppi ylhäällä vasemmalla on khh:een pyykkihuone, oikeassa kuvassa taas wc ja perällä pressutettu tekninen tila. Väliin jää avoin tila, jonne tulee kaapistot. Alakerta on käytännössä puoleksi yhtä suurta kodinhoitohuonetilaa.
Alhaalla vas. saunaa ja pesuhuonetta, seinäkkeen korkeus n.1,7 m, jolloin toivottavasti vesi ei juuri roisku lasiin. Seinään ei alettu kikkailemaan kiinteitä purnukkahyllyjä, vaan tehdään joko lasista hyllyt tai jälkikäteen wedilevystä tilanjakajana toimiva hylly.
8.9.2017: makuuhuoneet, harrastetila ja käynti saunatiloihin.

Yläkertakin alkaa muotoutua. Siellä on siis puurunkoiset kipsilevyseinät suunnitelmissa niin kantavuus- kuin myös budjettisyistä. Ja eipä ne seinän sisään liukuvat ovetkaan kovin kätevästi kiviseinään onnistuisi. Olen varmaan väärässä siinäkin.

Yläkerran kattoon ilmestyi maanantaina höyrynsulkumuovi ja tiistaina koolaukset kakkoskakkosella 40 cm välein. Sen jälkeen marssijärjestys oli seinän rungot kertopuupalkeista, jonka jälkeen tehdään laudasta 60 cm jaolla ristikoolaukset kattolaudoitukselle ennen levytyksiä. Meillä on kyllä vähän joka paikassa noita ristikoolauksia.  Puuta menee, työaikaa kuluu.

8.9.2017: eteinen ja makuhuoneen liukuoviaukko.
Runkoon jätetään 15mm seinien yläjuoksun yläpuolelle painumavara, sillä katto elää vuodenaikojen ja lumikuorman mukaan.
8.9.2017: kuvaa olohuoneesta käsin. Olkkari tuntuu riittävän kokoiselta mutta jälleen olisi voinut ottaa vaatehuoneesta lisäsenttejä kylppäriin.


Tekninen tila työn alle.

Työviikon aikana raksalla ehtii puuhastella muutaman tunnin illassa, jos sitäkään. Se aika pitää käyttää helposti aloitettaviin ja lopetettaviin askareihin. Ei sellaisiin, että menee puoli tuntia aikaa viritellä sirkkeleitä, kompuroita ja telineitä vain huomatakseen, että kash, sehän on aika lähteä mihinkään katoamattomien kotiaskareiden pariin.

Pedantin raksaajan stressitasolle ei tietenkään tee hyvää avata useita keskeneräisenä pyöriviä urakkoja itselle mutta ehkä tällaisella latinomeiningillä lopulta taas valmistuu useampi asia sitten yhtä aikaa. Tällä viikolla aloitettu uusi pikku-urakka oli teknisen tilan valmistelu koneille, mikä alkaa betonilattian hionnalla sementtiliimasta.

Käsin. Sillä rahinalla. Kuusi neliötä edessä.

Illassa tulee ehkä yksi neliö tulosta, minkä jälkeen toimistotyötekijän piilevä hiirikäsi ja pullisteleva välilevy ilmoittavat vähemmän hienovaraisesti olemassaolostaan.

Hidasta hommaa siis, varsinkin kun en tiedä tarkkaan ottaen mikä se on riittävä hiontataso. Hioin jokunen vuosi ihan lattiahiomakoneella pihasaunan betonilaatan, josta huolella valittu erikoisuretaanimaali korkkasi samantien irti. Maalivalmistaja oli sitä mieltä, että ei ollut hiottu liimoja pois tarpeeksi hyvin. No, jos kivet näkyy ja väri on tasainen, niin eikö ole riittävästi hiottu? Maalissa vika, sanon minä.

Betonipöllyissä lattiaa tuskallisen hitaasti hinkatessa haaveilin sen peittauksesta suolahapolla. Se olisi vaan cillitbang ja liimat räjähtää taivaan tuuliin.  Vaan kun ei tiedä mitä kaikki nuo lattiasta töröttävät muovi- ja kumiputket siitä happopommista tykkää, niin ei uskaltanut lähteä testaamaan, että onkohan ne nyt tehty haponkestävästä materiaalista vai ei.

Vastaava ei myöskään suosittanut käsihiomakonetta tai vastaavaa sähköistä värkkiä ettei tule tärveltyä lattiaa koloilla. Ajatteli varmaan, että se joku sinkoaa heti ensi metreillä käsistä ja suristelee seinät ja lattiat tuusannuuskaksi. Homma jatkuu siis manuaalisesti.

Rahina näyttää tämmöiseltä.
Homma on vähän niin kuin pesisi oikein olan takaa juuriharjalla räsymattoa.

Ikkunan apukarmien asennuksia myös iltapuhteena.

Toinen hiljakseen tehty pikku-urakka on ikkunan apukarmien teko, jota pystyi tekemään sateen keskeyttäessä ulkotyöt. Asentajahan tosiaan merkitsi meille mittakäynnillään kohdat, jonne apukarmit asennetaan.

Alapuut tulivat siis kaikkiin ikkunoihin valun yhteydessä finnfoamin pääle mutta lisäksi sivulle laitetaan myös puut pahimpiin kohtiin, käytännössä vain lasiovien kohdalle. Laitamme ne kosteussyistä kestopuusta mutta käsittelemätöntä puutakin näkyy käytettävän.

Lammin harkkoon koverretaan siis kolo, johon mahtuu 48x148 lankku. Mielummin liian pintaan (pari mm) kuin liian syvälle oli ohje. Leikkasimme pistosahalla ensin urat, ja sitten styroksi kaiverrettiin sorkkaraudalla ja muilla käteen istuvilla teräaseilla irti. Varmaankin se sellainen lämpövastuksella toimiva styrox-leikkuri olisi ollut sofistikoituneempi metodi mutta käy se näinkin. Styroksista tuli kuitenkin näin kovasti sotkua.
 9.9.2017 : apukarmia, kovin montaa näitä puita ei pitänyt laittaa, joten hieman askarruttaa millä pyhällä hengellä ne ikkunat lopulta pysyy paikallaan, kun sivuilla on kuitenkin vain sitä styroksia? Että uskaltaako tässä ikinä enää nojata yhteenkään ikkunaan elämässään.