sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Kivitalon langaton sisäverkko- toimiiko?

Toisin kuin aiemmin epäilin, saimme me sitten melko nopeasti nettiyhteyssaatavuuden operaattorin järjestelmiin,  ja sitä myöten yhteyden tilattua ja käyttöön. Alakerrassa.

Langaton nettiyhteys vaati meillä vahvistamista. Yksi valokuidun päässä oleva modeemi-reititin valettujen kiviseinien, ontelolaatan ja äänieristetyn oven takana työhuoneessa ei jaksa kantaa kuin lähialueelle, jos sinnekään. Ei  edes siihen lähivessaan, missä luonnollisesti olisi oleellista, että netti pelittäisi, varsinkin pienempien lasten vanhempien  näkökulmasta.

Entisessä, yksikerroksissa puurunkoisessa talossamme riitti, että laitoimme kaapelin päähän yhden adsl-reitittimen ja lisäksi toiseen päähän taloa toisen reitittimen, joka vahvisti signaalia. Täällä Hiidenpesässä piti tehdä toisenlainen ratkaisu.  Varmasti taas ihan pässinlihaa silloitus-,reititys-,  Ethernet- ja  datasähkötermeineen monelle lukijalle, mutta ei itselle, joten kirjoittelen viritelmästä amatöörin sanankääntein ja termein täällä olettaen rohkeasti, että muitakin nettinoviiseja on lukijakunnassa.

Valokuituyhteys on siis kytketty tekniseen tilaan sähkökaappiin, ja siellä on boksissa nettikaapeleille sähkärin sanoin jatkojohtoyhteydet eri huoneisiin. Nämä on numeroitu, ja vastaavasti rasiat huoneissa.



Sähkäri ehdotti, että modeemi asennettaisiin teknisen tilan sähkökaappiin, ja siitä vedettäisiin piuhat teknisessä tilassa tuohon jakokaappiin eri huoneiden kohdille. Jatkojohdon toisessa päässä eli eri huoneissa kytkettäisiin taas wlan-reititin.

Koska meillä nyt oli muuttovaiheessa käytössä vain yksi Elisalta tullut Zyxelin modeemi-reititin ja yksi vanha Apple Airport reititin, teimme kuitenkin toisen ratkaisun, jotta saimme nettiyhteyden toimimaan yläkerrassakin.

Modeemi kytkettiin normaalisti työ/mediahuoneeseen, ja siitä saa nyt myös piuhayhteyden tarvittaessa.

Sähkökaapissa vedettiin kaapeli huonepaikkojen välillä eli työhuoneesta olohuoneeseen. Olohuoneessa kytkettiin taas sitten reititin seinään.  Tästä saa taas vedettyä johdon tv:eenkin.  Tv toimii meillä myös tuon valokuidun kautta mutta teimme myös varauksen antenniyhteydelle. Just in case.

Johan alkoi netti pelittää.

Ja se nopeus?

88,0 Mbps langattomana. Piisaa. 

Ja onko tämä nyt sitten reititystä vai silloitusta? En tiedä, iso aukko sivistyksessä.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Alakerran aula valmistuu.

Kodinhoitohuoneen säilytysjärjestelmän pääsiäinen asennuspiina sekä porrasmatton liimausta.




Alakerran aula jäi ennen muuttoa vaiheeseen. Aulassa on siis meillä kodinhoitohuoneen jatke. Pesutupa on ovensuussa omassa, jossain vaiheessa myös liukuovilla suljettavassa kopissaan ja loput tilat seinän takana aulassa. Tänne oli suunniteltu jokin seinäkiskojen varassa oleva työskentely-ja säilytystila tilanjakoliukuovien taakse.
Kodinhoidollisiin toimiin varattu tila.


Lattialla vellovaa muuttolaatikko-ja jätesäkkimäärää aikansa katseltuamme päätimme sitten aloittaa säilytysjärjestelmien asennuksen, joka alkoi ihan kalusteiden hankinnasta suuresta sinisestä tavaratalosta.

Peräseinälle suunniteltiin siis Ikean Algot-sarjasta säilytysjärjestelmä.  Sinne tuli 60 cm  syvillä hyllylevyillä pitkä työskentelytaso, jonka toisessa päässä on ompelupiste (luksusta, sanon minä) ja toisessa päässä aina valmis mankelointi- ja silityspiste (jälleen, luksusta). Väliin jää tilaa vaikka viikkailla pyykkiä eli kerätä masentava kasa puhdasta pyykkiä. Tason ylä- ja alapuolella on sitten säilytystilaa korien ja hyllyjen muodossa.

Algotit otettiin nettitilauksena ja noudettiin saman päivän aikana. Oli pääsiäisenä auki sekin talo. Yritin houkutella Jiitä samalla käynnillä vähän keittiötarvikeosastolle. Tuli jo alakertaan sisälle mutta kieltäytyi lamppujen kohdalla etenemästä enää yhtään mihinkään. Ei auttanut järkeily eikä houkuttelu ja kiristystä sekä uhkailua en sitten yrittänytkään perherauhan nimissä. Joutuu käymään sitten itsekseen toisen kerran ostelemassa pikkutarvikkeita.

Tein sitten vähän kiireessä tuolla Ikean suunnitteluohjelmalla (en ymmärrä, kaikki muu toimii heillä kuin junan vessa lukuunottamatta näitä suunnitteluohjelmia, tässä vaiheessa on tosin ollut vielä tapellut Elfan ohjelman kanssa) hyllysuunnitelman tuohon aulaan ja samalla myös yläkerran vaatehuoneen toiselle seinämälle. Toiselle tulee vain vaatetankoja.

Tässä hässäkässä en huomannut tarkistaa, että alakertaan tuli mitoitettua seinäkisko niin, että se rakentui lopulta kolmesta pätkästä yhden noin 2 m pitkän kiskon sijaan, joka olisi vallan hyvin riittänyt. Tämä tarkoitti sitä, että kiinnityskohtia oli noin tuplamäärä.

Meni sitten kokonainen päivä sellaiset 90 ruuvin reikää poratessa kiviseinään. Erinomainen tuuri kävi siinä mielessä, että vain yhdessä kiskonkohdassa osuttiin raudoituksiin.

Suunnitelmassa ei myöskään näy riittävän tarkasti mittoja ja tuli ängettyä hyllyjä liian tiuhaan. Käytännössä jätettiin toteuttamatta sitten yksi syvä hyllyrivi mutta kyllä nuo tarvikkeet saa käytettyä sitten yläkerrassa. Näyttää siltä, että mitoitussyistä eteinenkin pitää mahdollisesti tehdä Algotilla, eikä Sovellalla tai Elftalla kuten  suunnittelin.  Mutta ihan yllättävän tukevat nuo Algotitkin ovat, korien liukumisessa olisi vain vähän parantamisen varaa.



Koko tämä Algot-härdelli jäi sitten tilanjakoliukuovien taakse. Ne asennettiin noin 1300mm päähän peräseinästä, jotta silityslauta voi olla valmiina töihin sivuseinällä. Lisäksi ovien takanakin mahtuu kulkemaan vaikka olisivat osin kiinni.

Liukuovissa panostettiin tällä kertaa ja otimme Inarialta kehyksettömät mdf-taustaiset peiliovet. Erittäin edullinen ratkaisu olisi taas ollut ihan metallikehyksinen liukuovi mutta halusimme tähän vähän jykevämpää tavaraa.

Ja peilit ovat savulasia.

Ilmeisesti 80-luvusta alkaa olla kulunut riittävän kauan aikaa, kun savulasi tuntui kerrassaan vetoavalta vaihtoehdolta. Alkuperäinen ajatus oli laittaa samaa mattavalkoista lasia kuin viereisessä vessassakin käytettiin mutta tuli sitten tehtyä tälläinen ad hoc-päätös. Jotenkin tuo tila kaipasi mustien portaiden ja tulevan mustan kuraeteisnaulakon lisäksi vielä vastapainoa kaikelle vaaleudelle.

Asennus aloitettiin lyhentämällä kiskoja 10mm mittavirheen vuoksi. Yläkisko ruuvattiin kattoon ja alakisko liimattiin laattalattiaan. Sitten nostettiin ovet paikoilleen. Jonka jälkeen todettiin, että ne pitää nostaa pois, jos haluaa asentaa magneettihidastimet. Yhdet laitettiin nyt testaukseen, vaikutus on melko vähäinen, joten loput jäivät harkintaan.
Spotit jäivät tilan sisälle ja lednauhalippa ulkopuolelle.

Saavat lapset sitten saman lapsuudenmuiston kuin itsekin värillisten peililasien muodossa. Ja joskus vuonna 2050 voivat sitten todeta, että olihan ne sittenkin ihan kivannäköiset, kun tarkemmin ajattelee.

Porrasmaton asennustyö.

Porrasmattosuunnitelma kehittyi vielä viime tipassa. Pudotinkin sen terenauha-ajatuksen maton rajauksessa pois, kun huomasin, että sivulle näkyviin jäävän kumireunuksen voipi värittää tussilla mustaksi tai kuulemma ihan jopa maalata. Tämä oli se kaikkein huomaamattomin vaihtoehto.

Portaiden reunoja joutuu joka tapauksessa korjausmaalaamaan, sillä kärsivät maton leikkauksen yhteydessä (hieman haastavaa korjata muuten tuota ammattimiesten maalausjälkeä, koska maalia on niin paksu kerros, että irti lähtee ihan sellainen kunnon pintapala).

Asentaja saapui aamulla hommiin ja korjasi vielä muutaman tasoitettavan kohdan Ardexin pikatasoitteella. Sitä ennen laatoittajamme oli tasoittanut Weberin 3400 tasoitteella portaiden nostokohdat ja pahimmat reiät.

Sitten leikeltiin portaan sisäkulmasta seuraavaan sisäkulmaan mitoitettuja  matonpalasia ja liimattiin ne Kiillon kontaktiliimalla suoraan Elementon pintaan. Liima levitettiin laastilla mattoon ja pensselillä portaaseen.  Liimakäry oli sellainen, että hieman hirvitti tehdä yläkerrassa etätöitä. Että millaisessa pöllyssä sitä asiakkaiden kanssa oikein keskustelee. En vastaa mistään mitä sinä päivänä lupasin.


Itse asennustyössä meni lopulta noin kolme tuntia, joten asennushinta oli kyllä siihen nähden aivan erityisen kova. Taidan vaihtaa alaa.

Primereita ei siis käytetty eikä pintaakaan tarvinnut sen kummemmin hioa, mitä nyt laastimöykyt ja maalitahrat poistettiin alta rahinalla. Elementojen pintahan on hyvin sileä ja jos ei olisi noita nostokohtia, olisivat ne tosiaankin olleet hyvin kauniit sellaisenaan  ympäriinsä lakattuina. Tai olisi vaikka jättänyt betonipinnan sivuilta ja takaa näkyviin, ja laittanut betoninharmaan maton. Betonipinnan kanssa olisi käynyt sitten hyvin taas myös lasikaiteet.

Mutta eipä jossitella enää.  Se on nyt musta koko portaikko, ja hyvältä näyttää: 


Tuo Flotex-matto ei ole ihan niin pikimustaa kuin olisin halunnut mutta sen korvaa tuo kitkaisuus ja pehmoisuus. Tuntuu että se suorastaan imaisee sukista kiinni, ja on kiva myös paljaan jalan alla. Selkeästi myös lämpimämpi jalan alla kuin puhdas betoni. Lapsiperheen valinta, ei tarvitse pelätä omien lasten ja erityisesti vielä pienempien vieraiden liukastelun puolesta.

Aula-projektin viimeinen vaihe on eteisnaulakon tekeminen. Se on vielä ajatuksen tasolla. Erittäin hyvällä mallilla siis.

Muuta pientä edistystä.

Säilytysjärjestelmien asennuksen lisäksi aika on kulunut tavaroita purkaessa, ja loppuja kimpsuja raksakämpästä pakatessa ja siirrellessä, sitä mukaa kun tulopäässä on saatu raivattua tilaa. Paljon aikaa on mennyt siivotessa. 

Pölyn määrä on ilmeisesti vakio. Vaikka siivosin muuttoa ennen perusteellisesti seinistä alkaen, on joka aamu sama (betoni?)pölykerros odottamassa kaikilla tasoilla. Erityisen hyvin se näkyy mustilla kivitasoilla ja ikkunapuitteissa. Kauanko tässä joutuu vielä imuroimaan päivittäin? Puoli vuotta, vuoden? Kuukauden..?

 Mutta on tässä kuitenkin raksakin edistynyt:
Ikkunapuitteen ja laatan välinen rako saumattiin antrasiitinvärisellä silikonilla.
Ikkunat ovat siis lattian tasolla mutta sen verran ylempänä, että ikkunapuitteet kiertävät ikkunaa joka puolelta tasaisesti.

Ilmanvaihto otettiin käyttöön loppusiivouksen ja muuton jälkeen.
Alakerran makkareissa käy hurja humina huolimatta iv-kojeen perään asennetuista äänenvaimentimista. Asia vaatii nyt perehtymistä. 

Yksi kuivauspatteri käytössä. Otettaisiinko enää vesikiertoista, sähkövastuksellista rättipatteria? No ei mutta siinä on ja päivittäisessä käytössä kyllä.
Toinen pitäisi saada yläkerran kylppäriin mutta hirvittää laattoihin porailu ja painavan patterin kiinnitys heppoisiin kipsilevyseiniin.

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Apu- ja rajapintatyöt - mitä teimme lopulta itse?

Taloprojektimme on toteutettu osa-urakoina, mikä on tällaisen arkkitehdin suunnitteleman paikalla tehdyn rakennuksen toteuttamisen kannalta edullisimpi vaihtoehto kuin avaimet käteen-projekti yhdeltä taholta. Tällöin on mahdollista vinguttaa eri urakoiden hintoja toimittajien kesken.

Rakennusprojektia aloittaessa sovimme vastaavan kanssa, että budjetti lasketaan siten, että meidän omien töiden osuus rajoittuu vain siivoukseen ja satunnaiseen rautakauppa-asiointiin.

Lisäksi sovittiin, että meidän vastuulla oli sisustukseen liittyvien tarvikkeiden hankinta, toisin sanoen maalatuista pinnoista eteenpäin esim. lattiamateriaalit ja kiintokalusteet sekä kiinteät valaisimet.

No, kuinkas sitten kävikään? Mitä kaikkea teimme itse projektin aikana muuttolupaan asti? Ja sen jälkeenkin.

(epätoivoista itkunsekaista naurua)

Osan töistä urakoimme suoraan sanottuna pakon edestä eli nämä ovat niitä surullisen kuuluisia urakkarajapintatöitä. Joita ei pitänyt olla mutta jotka tulivat sitten aivan puuntakaa kiireellisinä töinä.

Semmoiset saa erityisen paljon stressiä aikaan lapsiperheessä, jossa käytännössä jompi kumpi aikuinen on viikolla aina työmatkalla vähintään päivän pari. Lukijat saattavat muistaa mm. allekirjoittaneen yksinäisen autotallin lattiaeristysurakan, siinä ei ollut itku kaukana todellakaan.

Osan töistä taas teimme itse, koska budjettimme tuntui kuitenkin repeävän ihan täysin liitoksistaan.

Nämä olivat lähinnä autotallin rakennustyöt, sillä budjetti laskettiin alunperin autokatoksella ja meillä oli siitäkin johtuen noin 7000 euron ylitys budjetissa lähinnä eristeiden, lattian ja nosto-oven vuoksi.

Lisäksi olimme muutenkin varautuneet esim. parketin ja sisäovien asennukseen itse, ihan huvin ja urheilun vuoksi eli koska osaamme ja pystymme itsekin. Eli rakentamisen kontekstissa olimme varautuneet ns. siisteihin sisätöihin.

Listasin töitä projektin ajan,  ja rajapintatyöt ovat merkitty kursiivilla. Osaurakoilla rakentava voi tuosta poimia itselleen noita tehtäviä tai vaihtoehtoisesti varmistella, että ne kuuluvat joko urakkaan a tai urakkaan b. 
  • Tavaroiden ja tarvikkeiden sääsuojaus
  • Rakennusjätteiden siivous ja vienti jätekeskukseen peräkärryllä- lukemattomia kertoja
  • Rakennustarvikkeiden siirtoa paikasta a paikkaan b ja paikkaan c - lukemattomia tunteja
  • Rakennustarvikkeiden hakua kaupungin tai kylän rautakaupoista - lukemattomia kertoja
  • Lammitassujen muottien tai muovien poisto anturavaluista 
  • Kellarin  ja tallin sokkelin vesieristeen styrox-suojien asennus 
  • Autotallin sokkelin eristys  
  • Autotallin lattiavalun valmistelut (styrox, raudoitus, sokkelikaista)
  • Autotallin rungon tuulensuojalevytys ja villoitus
  • Autotallin sisäseinien levytys (katto otettiin timpureilta) 
  • Autotallin sähkörasioiden asennus sisä- ja ulkoseiniin
  • Autotallin ulkovuoraus
  • Autotallin ovien käsittely ja maalaus
  • Autotallin ja varaston ovien asennus
  • Autotallin oven lukon ja kahvan asennus
  • Autotallin väliseinän rakennus (to do)
  • Autotallin vesipisteen rungon rakennus
  • Teknisen tilan lattian hionta käsin sementtiliimasta
  • Teknisen tilan seinien ja lattian pinnoitukset ja lattianrajan tiivistykset
  • Teknisen tilan putkien läpivientivalut ja tiivistykset
  • Teknisen tilan ontelolaattakaton primerointi
  • Ikkunoiden apukarmien asennus
  • Ikkunoiden karmien teippaus
  • Ikkunoiden karmien ja seinän välinen lisätiivistys
  • Yläkerran läpivientien ja jakotukkien kotelointi
  • Tarkistusluukkujen asennus
  • Muutamien gyproc-levyjen ja sähkörasioiden asennus yläkertaan
  • Erilaisten läpivientien äänieristys villalla
  • Hormivarauksen teko yläpohjaan
  • Tarkistusluukun teko katolle
  • Sokkelikaistan poisto seinänrajoista
  • Kellarin maanvaraisen laatan ja seinän raon eristys elastisella massalla
  • Sadevesiputkien lyhennys ja suppiloiden asennus
  • Parkettilattioiden sementtiliiman hionta
  • Parketinaluslattian primerointi
  • Parvekkeen ja terassin kattojen laudoitus (to do)
  • Parvekkeen lattialaudoitus (to do)
  • Betonikäytävien ja portaiden muottien purku (yllättävän iso työ, osin to do)
  • Wc-koteloiden teko
  • Saunan ja pesuhuoneen kattojen alaslaskut  
  • Saunan ja pesuhuoneen katon panelointi (to do)
  • Sauna ylipäänsä (to do)
  • Yläkerran kattosähkörasioiden kiinnitys
  • Yläkerran rimakaton asennus (timpurin ohella)
  • Akustiikkalevyjen asennus monitoimihuoneen kattoon
  • Kiintokalusteiden asennus
  • Säilytysjärjestelmien asennus (kesken)
  • Sisäovien ja kahvojen asennus
  • Parketin asennus
  • Laattalattian seinänvierustan sauman massaus ja seinän alaosan uudelleentasoitus ja -maalaus
  • Lattia- ja ovilistojen asennus (kesken)
  • Lednauhojen asennus
  • Betonikäytävien käsittely (to do)
Listana ei näytä pitkältä 12:lle kuukaudelle mutta kyllähän tässä tunteja meni tahdin kiihtyessä kohti muuttovaihetta. Ja aputöistä näkee, kuinka moni  homma tuli vähän yllättäen omalle kontolle. Siihen nähden lista on julmettu, kun meidän työnosuus piti rajoittua vain kolmeen ensimmäiseen kohtaan.

Toisaalta loppua kohti taas tehtiin jo töitä, joista meillä oli käytännön kokemusta, joten aikaa ei mennyt ihmettelyyn ja työvaiheiden opetteluun.

Teimme töitä pääsääntöisesti viikonloppuna ja viimeisinä kuukausina tunnin - pari lähes joka arki-ilta heti omien töiden perään aina kun se oli mahdollista. Viikonloppuisin meitä oli siis kaksi työntekijää ja arkisin vaihtelevasti yksi tai kaksi.  Vaimoväki yllätti itsensä mm. asentamalla sähkörasioita kipsilevyseiniin, sirkkelöimästä puuta ja sahaamasta alumiinia jollain perkeleen pelottavalla pistosahalla.

Keskimääräinen oma miestyötunti per viikko liikkui noin 30 tunnissa, sisältäen siis molempien työt raksalla.  Jos sen kertoo n. 40 vkolla ja esim. 40 €/h sis. alv saadaan oman työn osuudeksi lähes 50.000€ mutta ammattilainen olisi kai usean vaiheen tehnyt nopeammin eli "edullisemmin" kuin me.

Väsymys olikin enemmän fyysistä kuin henkistä. Paitsi muuttolupaa lähestyessä kyllä molempia.  Suurinta stressiä projektin aikana aiheutti budjetti sekä ne tietyt kiireiset vaiheet, varsinkin jos sattuivat siihen saumaan, että vain toinen meistä oli kotona.

Budjettistressiä helpotti se, että hyväksyttiin lopulta yli 25% ylitys aivan alkuperäiseen kustannuslaskentaan nähden ja järjestettiin tarvittava lisärahoitus.

Henkistä ja fyysistä stressiä taas vähensi se, että pidimme kesällä ja jouluna raksavapaata kaukana työmaasta, kuin myös muutamia viikonloppupäiviä ja useampia iltoja vuoden aikana.

Stressiä aiheutti myös huono omatunto aivan viimeisten raksakuukausien aikana. Lasten kanssa jäivät tänä talvena hyvin vähiin yhteiset hiihtämiset, luistelut, uimahallikäynnit ja sen sellaiset normaalit perhemenot.

Koiraparka sai myös kärsiä virikkeiden puutteesta; harrastuskamat makaavat laatikossa varastossa ja metsälenkkiä ei ole ollut juuri tarjolla sitten joululoman.

Kotona on syöty paljon toisten äitien tekemää ruokaa ja koiralle on tarjottu vain raksuja  tuttujen raakapöperöiden sijaan (voin sanoa, että mieltä on osoitettu tästäkin).

Siivousinnon lasku raksakämpässä korreloi suoraan muuttopäivien vähenemiseen: tiskipöytä oli jatkuvan kaaoksen vallassa ja villakoiralaumat levisivät pitkin nurkkia.

Vaikka elämä on tässä ja nyt, niin kyllä viimeiset kuukaudet kantoivat sillä ajatuksella, että sitten kun ollaan uudessa kodissa, niin...

No, nyt ollaan siellä uudessa kodissa. Voidaan unohtaa viime kuukaudet ja todeta kaikkien selvinneen ilman traumoja. Työtä vielä riittää muutossa ja talossa mutta paluu raksanjälkiseen elämään on nyt aivan käsinkoskeltavan lähellä. Kotoa käsin tehty rakentelu lasketaan jo peruspuuhasteluksi eikä raksalla hikoiluksi.

Tosin muutto vaati kyllä maailman parhaimman kälyn hätiin tulon. Muutoin varmaan täällä olisi pari laatikkoa ja me itse edelleen raksakämpässä.

Yllättikö apu- ja rajapintatöiden määrä ketään muuta rakentajaa?

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Raksapäiväkirja vko 51: mustia väliovia ja pallolamppuja.

Käyttöönottotarkastusviikko alkoi maanantaina ilmanvaihtoventtiilien asennuksella.  Yläkertaan tulivat ne mustaksi maalamani venttiilit ja alas valkoiset. Venttiilien maalaus aiheutti aivan varmasti muutaman harmaan hiuksen lisää. Ensimmäiset löytyivät siis tämän rakennusprojektin aikana. Ja olen aivan vakavissani.

Maalasin siis iv-urakoitsijalta etukäteen saamiani Fläkt Woodsin venttiilejä ensin Mastonin spraymaalilla, ja sen helmeiltyä pinnalla kokeilin Tikkurilan Helmi pohja- ja pintamaalia. Edelleen maalit kuoriutuivat suoraan irti, jos edes tarttuivat kiinni. Putsasin pintoja tärpätillä ja hionkin. Ajattelin että niissä oli linjalta jäänyt jotain suojaöljyjä pintaan.

Kolmannen kerran jälleen luovutin ja kävin tutkimassa nettisivuilta, että mitäs perskelettä nämä venttiilit oikein ovat. Täällä ilmoitettiin, että niissä on likaa hylkivä nanopinnoite...saahan niitä yrittää sitten maalata.

Sain sitten uudet perusventtiilit, ja nielin tappion (johon en omasta mielestäni kyllä ihan syyllinen ollut) niiden kustannuksen muodossa. Putsasin nämäkin ensin tärpätillä ja suihkuttelin sitten Mastonit pintaan. Johan tarttui.


Itse jatkoimme viikolla mm. parketin asennusta lasten huoneisiin, oviasennuksia sekä tilojen siivousta ja raivausta. Käytin pelkästään sunnuntai-iltapäivän ikkunoiden pesuun, ja sain siinä ajassa puunattua kaikki ikkunat, yläkerrassa, sisäpuolelta. Ne piti putsata kolmeen kertaan. Ensin kuivalla mikrokuituliinalla pölyt pois, seinistä samoin, sitten pesin kostealla mikrokuituliinalla ja lopulta vielä ikkunanpesuaineella. Nyt näkee tosi hyvin miten likaiset ikkunat ovat ulkopuolelta.

Lamppuja paikoillaan. 
Asentelimme myös muutamia lamppuja, ne vaativat vähän värkkäystä ja sähköasentajan konsultaatiota ennen sitä.

Näyttää lamppumaailmassa olevan yleinen käytäntö, että valot myydään esim. sokeripalalla varustettuna tai kiinteällä kiinnityksellä valorasiaan. Kattovalorasiat taas ovat järjestään nykyään pistokkeellisia. Onneton yhtälö.

Frandsenin kiinteästi rasiaan kiinnitettävät pallovalot saarekkeen päälle eivät sähkärin mukaan  istuneet reikien vuoksi nykyiseen rasiaan ja piti vaihtaa niihin a) muovinen kupu ja b) valopistoke.  Näyttävät nyt sitten tuolta:



Ruokapöydän päälle en löytänyt valmiina sitä haaveilemaani lamppusettiä, joten tein sellaisen sitten ihan itse Clas Olsonista hankkimistani eri tarvikkeista, joille näytin vähän mustaa spraymaalia. Tästä tulee hyvä tunnelmavalo, ja kirkkaampaa valoa saa sitten epäsuorasti lednauhoista.

Tuohon valmiiseen kanteen sai 5 valaisinta mutta mielellään olisin vielä ainakin kaksi laittanut lisää.
Lamput ovat vielä kerällä ylhäällä turvassa raksailulta ja muutolta.

SLV:n spotit saapuivat vihdoin ja näyttävät tältä. Olivat ihan halvatun kalliit ja ei kuitenkaan näytä yhtään sen kummemmilta. Oliko tässäkään nyt yhtään mitään järkeä? Miksi neliskanttiset valot maksavat enemmän kuin pyöreät?



Ulkovalojakin saatiin muutama paikoilleen, ei kylläkään käyttöön:



Erittäin rajatulla kuvakulmalla meillä näyttää hyvinkin valmiilta.
Mutta toisaalla näyttääkin tältä.

Yläkerran väliovet ovat kerrassaan hienot.


Koivuiset väliovet saapuivat Vihannolta. Yläkertaan, jossa oviaukot olivat puuta ja oikean kokoiset, ovet oli todella nopea asentaa. 

Laitoimme listat ensin valkoisena, koska olin katsellut kuvia värillisistä ovista, ja todennut, että värillisillä ovilla seinän väriset listat näyttivät paremmilta ja huomaamattomammilta. Alunperin ajatus oli tehdä ovet jopa listattomina tai pienillä listoilla.

Valkoiset mdf listat...

Valinta oli väärä, mustat listat olivatkin tyylikkäämmät näiden ovien kanssa. Vaihdettiin ne sitten. Muutoinkin on alkanut näyttää siltä, että ovilistat ovatkin ihan jees, kun ei tämä kovin minimalistinen koti ole. Sopivat tuohon rimakattoon.

vaihtuivat mustiin mäntylistoihin.

Ja samaan tyyliin aloitettiin myös DIY-seinän sisään liukuvien ovien aukkojen listoitus.
Tässä listat aukon ulkopuolella.

Lasten huoneet parketoitu.

Parkettia jäi kaksi lankkua yli vaikkei hukkaa tullut juuri yhtään. Tässä herää kysymys tuliko sitä liian vähän vai ovatko tilat isommat kuin suunnitelmissa?

Taas tapellaan liian matalien oviaukkojen kanssa...Jii joutui jälleen lyhentämään karmeja yläosista.
Oviaukkojen keskelle tulee vielä seinänpätkä.

Meillä on kuitu muttei yhteyttä.
Kävin myös absurdin keskustelun Elisan kanssa. Meillä on nyt todistettavasti valokuitu ja kaapeli- tv mutta nettiyhteyttä ei voi tarjota. Miksi, no koska teille ei ole saatavuutta. Jaa. Voimme kyllä tarjota teille siitä huolimatta Elisa Viihde-paketin. Kun minua kiinnostaisi nyt kuitenkin vain se nettiliittymän hinta ja tyyppi. Palaamme asiaan, kunhan teillä on joskus nettiyhteyssaatavuus.

Nettiä odotellessa ehtii nostaa ketarat kattoon ja nauttia kevätauringosta.

Tämä olikin sitten viimeinen raksapäiväkirjapäivitys, sillä seuraavalla viikolla on tiedossa muutto.

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Muuttolupa omaan tupaan.

Lähes kaksi vuotta sitten ostimme tontin.

Aika tarkalleen tasan vuosi sitten saimme rakennusluvan.

Kuokka iskettiin maahan 51 työviikkoa sitten.

Tänään pidettiin osittainen lopputarkastus ja saimme luvan rakennuksen käyttöönottoon eli muuttoluvan.

Ei siitä  juuri sen enempää, sillä tarkastuksen hoiti sujuvasti vastaavamme kunnan rakennustarkastajan kanssa. Puutelistalle jäi jälkitoimitettavaksi

  • autotallin sähköpöytäkirja (sattuneesta syystä tekemättä)
  • hormin tarkastusasiakirja (oli unohtunut) sekä 
  • hormin tyyppikilven kiinnitys hormiin. 
    • Sen olin laittanut toivekkaasti vain mappiin, koska kilvelle ei ollut mitään järkevää paikkaa takassa. Nyt sille on keksittävä paikka, järkevä tai järjetön.
Parvekkeen väliaikaiset kaiteet myös hyväksyttiin, kunhan ovat väliaikaiset. Ja ovathan ne.

Sanoinko kuitenkin:  

Se on siinä! Hurraa!



Jotta tässä pysyisi jalat maassa, kirjaan tähän meille tämän hetkisen To do-listan (ihan kuin ne nyt muutoin unohtuisivat...) ja  joista osa töistä tehdään vielä ennen muuttoa:
  • väliovien asennus loppuun
  • lasten huoneen parketin asennus loppuun
  • 2 mh lattialistojen asennus
  • sisäportaiden tasoitus ja pinnoitus matolla
  • laattalattioiden lattiarajojen viimeistelyt alakerrassa, ja silikoniliikuntasaumat
  • saunan panelointi ja lauteet
  • psh katon panelointi ja valojen asennus
  • säilytyskalusteet ja järjestelmät 
  • lasten huoneen kevyt väliseinä
  • etupihan raja-aita
  • autotallin ja varaston väliseinä, kurapiste sekä vastaavat lvi- ja sähkötyöt
  • varaston oven maalaus ja aukon viimeistely
  • parvekkeen lattiat ja seinien rimoitukset
  • parvekkeen ja terassin katot sekä lamput
  • ulkovuorauksen viimeistely ja maalaus kertaalleen
  • ulkoporrasmuottien purku ja betonikäytävien käsittely
  • ulkorappaus (ulkoistettu)
  • roskakatos
  • ihan kaikki muut pihatyöt 
  • pihasaunan rakennus
  • hirsimökin kunnostus ulkoa ja sisältä
  • venevajan kunnostus
  • laiturin rakennus
Huokaus. Ei tämä puurtaminen kuulkaat siis tähän lopu mutta muutto siivouksineen lähtö- ja tulopäässä hoidetaan jossain välissä, ja sitten jatketaan taas tuosta listasta eteenpäin. 

Muuttoa onneksi helpottaa se, että puolet omaisuudestamme on ollut 1,5 vuotta pakattuna varastossa valmiina.

Kysymys kuuluukin (ainakin Marie Kondolta), että kuinka tarpeellisia ne kaikki tavarat sitten oikein edes ovat kun niitä ilmankin on selvitty?

Mutta varmasti odotettavissa on myös iloisia jälleennäkemisiä.

Tällä hetkellä, raksan pölymäärää katsoessa sydäntä kuitenkin lämmittäisi eniten, että jonnekin hillottu, ei niin pieni ja huomaamaton höyryimuri putkahtaisi mystisesti esiin...

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Hiidenpesä sisustaa: tv-tasounelmia.

Siihen on näköjään syy, miksi tv-taso vaihdetaan vain 20 vuoden välein. On yksi kalleimpia huonekaluja taloudessa sohvan ja sängyn ohessa.

Edellinen taso oli todellakin ostettu vuonna 1999, ensimmäisen vakityöpaikan palkkarahoilla...se jätettiin talon myynnissä ostajille, sillä emme löytäneet sille väliaikaista säilytyspaikkaa koon vuoksi.

Ja epäilimme myös ettei se kestäisi enää yhtään muutto-operaatiota. Muutoin se olisi voinut jatkaa oloaan uudessakin kodissa. Oli edelleen täysin modernin näköinen, ainakin omissa silmissäni.

Mutta talon ostajien ilahtuneista ilmeistä päätellen se taisi jäädä hyviin käsiin.

Uuden tason hankinta on siis edessä, ja jälleen ankaran kuukkeloinnin jälkeen iskin silmäni Scanwoodin Kajoon. Sitä saa eri väreissä ja vaihtoehdot voisivat olla musta tammiviilu tai kuvan ratkaisu tammisena.  En vaan osaa päättää, kumpi kävisi paremmin tilaan eli olohuoneeseen.

Hinta on pöyristyttävä mutta jos sitä loppuelämän katselee, niin eihän tuo vuosikustannus kummoinen ole. Sitäpaitsi, vastaan tuli vielä kalliimpiakin vaihtoehtoja.

Saisko sen käsitellä investointina ja tehdä poistoja verotuksessa?

Scanwood Kajo tammisena (kuva kaluste10.fi)
Täytynee lähteä tarkistamaan tuote ihan liikkeeseen. Yksi standardipituus on 180cm  mutta meillä voisi olla 220 cm pitkäkin taso ja näitä ilmeisesti saa ihan mittojen mukaan. Toisaalta, voi olla vähän ilmavamman näköinen jos taso ei ole ihan koko seinäkkeen leveydeltä.

Alunperin oli tarkoitus rakentaa tv-taso Ikean Beståsta. Mutta peilikaapinhakureissulla selvisi, että runkoa ei olekaan saatavan mustana, vaan wengensävyisenä. Ja tammisävy taas on hyvin vaalea tammi.

Voisihan runkoa toki tuunata, asentaisi vaikka mustaa lasia sivulle?

Lisäksi itseä (Jiin varsin suureksi ihmetykseksi) häiritsee valkoisella seinällä roikkuva iso musta tv johtoineen ("mutta niitähän on vain muutama?") Haluaisin rakentaa tv:n taakse jonkun mustan seinäkkeen, johon töllö maastoutuisi, ja jonka taakse saisi myös johdot sitten piilotettua. Kiviseinään taas emme halunneet tehdä mitään reikiä tv:n johtojen kuljetusta varten, sillä se lukitsisi tv:n paikan sitten yhteen kohtaan.

Taustaseinäke voisi olla lasia, rimaa, vaneria tai jopa maalattu. Ehkä jotain valmista sisustuslevyä.

Noista Ikean laatikostoista oli tarkoitus rakentaakin alunperin jotain tämän tyylistä. Eli kapeat  seinään kiinnitettyt kaapit sekä tv:n ylä- että alapuolella.

Ei ole sekään vielä ihan poissuljettu mahdollisuus.  Pihistä vai panosta?


Musta lasilevy tv:n takana.
(Kuva https://homeadore.com)

Kapeat hyllyköt tv:n ylä- ja alapuolella
(Kuvan lähde tuntematon)





















Täällä Pinterest-tilillä lisää vastaavia ratkaisuja.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Raksapäiväkirja vko 50: väliovia ja listoja trooppisessa tunnelmassa

Viideskymmenes rakennusviikko pyörähti sitten käyntiin.   Ulkopuolisia työmiehiä ei enää ole, nyt puristetaan työt loppuun sitten itse. Aika paljon olisi kaikkea pientä väkerrettävää ja vähän isompaakin asennettavaa. Toisaalta taas ei juuri mitään, joka enää estäisi asumista talossa. Selviää ensi viikon käyttöönottotarkastuksessa.

Saimme viikon alussa myös korjauksessa olleen porraskaiteen a.k.a kalterin portaiden ja katon väliin. Työmaaturvallisuus parani merkittävästi ja sydän ei enää mene sykkyrälle, kun seuraan lasten ja koiran kilpajuoksua rappusia alas. Enää puuttuu siis porrasmatto, ja ovat nekin valmiit.

Välioviasennuksia mittavirheelliseen oviaukkoihin ja erinäisiä epäonnisia ovihelahankintoja.
Jii ähersi väliovia paikoilleen alakerrassa viikolla, ja olin kuulevinani jonkun verran sadattelua omien sadattelujen lomasta, kun kiinnittelin vielä viimeisiä lednauhalistoja pesuhuoneeseen ja tiivistelin laattalattioiden saumoja seinänvierustoissa.

Tahti oli kaksi iltaa per ovi  vaikka ei ihan elämän ensimmäistä  eikä sitä toistakaan ovea asennettu. Ei siis ihan mennyt homma putkeen.

Alakertaan tilattiin  ihan perusvalkoiset laakaovet Jeld-weniltä, sitä vähän stydimpää mallistoa ja niistäkin 2 desibeliovina tekniseen tilaan ja monitoimihuoneeseen. Ylös tilattiin mustat koivupintaiset ovet  ja näitä vielä odotellaan.

Perusvalkoinen tarkoittaa sitten luonnonvalkoista noihin seiniin ja eritoten valittuihin supervalkoisiin  mdf-listoihin verrattuna mutta eikös se olekin juuri tanskalaisen valkoisen sisustuksen salaisuus, montaa eri valkoista sävyä yhden sijaan.  Eh... olisikohan ollut sittenkin parempi lopputulema jos olisi valinnut listat oven, eikä seinän sävyn mukaan?

No, eipä nuo listat juuri näy kuin vessassa ulospäin, ja muissa huoneissa ne ovat aika lailla piilossa huoneen puolella, sillä ulkopuoli tehdään listattomana ikkunoiden tyyliin. Tasoittajat tekivät meille oviaukkoihin kipsilevysmyygit, jotka tiivistetään vielä karmeja vasten akryylillä. Aika näyttää kestääkö akryylisaumat sitten repeilemättä.

Karmit olisi voinut asentaa jo tasoitustöiden yhteydessä ja sitten olisi vain tarvinnut jännittää, että mahtuuhan ovi varmasti auki, kun lattiapinnat on asennettu. Ei otettu sitä riskiä, ja onneksi, kuten tekstistä myöhemmin selviää.

Tärkeysjärjestyksessä asennuksissa ensimmäisenä oli itseoikeutetusti pikkuveskin ovi.

Vessan oviaukkohan  oli  jostain syystä 820 leveä. Karmin ja seinän välissä on niin iso aukko, että oli pakko tiivistää ja äänieristää se vielä uretaanilla. Villa olisi ollut toinen vaihtoehto, ja äänieristykseltään parempi mutta urtsilla nyt sai sitten vielä vähän lisäkiinnitystä ovelle karmiruuvien tueksi.

Vessakin eteni, koottiin ja asennettiin se Ikean ihan asiallisen oloinen peilikaappi, sekä Inarialta tulleet mattavalkoiset lasiliukuovet. Ne ovat oikein kivannäköiset mutta jonkinlaiset asennusohjeet olisivat kyllä nopeuttaneet asennusta.
 Täältä puuttuu oikeastaan enään vain valot ja pientä viimeistelyä. 
No ei sujunut seuraavankaan välioven kanssa kuin Strömsössä. Tässä tapauksessa taas oli tiedossa, että monitoimihuoneen kantavaan seinään tehty oviaukko oli 1 cm liian matala....ilmeisesti lattiavalu oli tehty sitten liian korkeaksi. Tänne tilattiin desibeliovi Jeldweniltä ja sen karmi mahtuikin juuri paikoilleen mutta ovi ei. Alahuullos otti kiinni parkettiin.  Voi halvatun halvattu.

Taas olisi pitänyt osata tämäkin tarkistella heti valun jälkeen mutta olisiko sekään auttanut, sillä valun alla lattialla on lämmityskaapelit ja mitään ei oikein ollut tehtävissä? Oviaukon yläosassahan on siis metallinen ylityspalkki.  Mikä meni vikaan? Oliko valukorko merkitty väärin, olivatko eristeet liian korkealla, valettiinko lattia liian paksuksi?

No siinä sitten hetki äimisteltiin miten tämä tämäniltainen raksaongelma ratkaistaan. Oli oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: lyhentää ovea alhaalta tai karmia ylhäältä. Valittiin sitten jälkimmäinen ratkaisu ja sirkkeli soimaan.

Ei tarvitse ihmetellä mihin ne työtunnit oikein tuhrautuu, toisten (kalliilla palkattujen ammattilaisten) virheiden korjailuun.

Suorastaan hirvittää seuraavien ovien asennus, sillä aukot ovat vielä 1 cm matalammat. Joudutaanko vaihtamaan ovet arvokkaisiin mittatilausoviin...

Desibeliovi aulan puolelta listattomana.

Listojen kanssa sisältä päin katsottuna.

Ovenkahvoisiksi valikoitui saituuskohtauksessa Cellon hopeanvärinen kahva (kuten ikkunoissa ja ovissakin oli tullut) ja vastaavat vessanlukot ja peitekilvet. Vessalukko oli aika susi, väännin oli irtonainen ja jäi heti käteen. Erikoista suunnittelua, varsin huono käyttäjäkokemus. Piti liimata se itse paikoilleen sitten.  Pistin silikonilla paremman puutteessa ja nyt se väännin joustaa silleen jännästi, jos sitä vetää ulospäin.



Nuo ovenkahvathan voivat näemmä maksaa mitä tahansa 9-99 eurooon. Otettiin sieltä alemmasta kvartaalista sitten omamme. Kahva oli onneksi ihan asiallisen oloinen ja näköinen, toisinkin kuin lukkokaverinsa.

Mietiskelin  hopeanvärisen lisäksi hetken myös valkoisia ja mustia kahvoja oven värien mukaan, mutta sitten niitä olisi ollut vähän joka lähtöön, joka ovessa vähän erilainen.  Sen enempää en jaksanut tätä asiaa enää pohtia tässä vaiheessa, kun oli akuutti tarve saada ne kahvat hankittua.  Jos olisi suunnitellut tämänkin hyvin ja ajoissa, olisi laittanut kirkasta kromia joka metallimateriaalipaikkaan, hanojen mukaan siis. Mutta ei sitä ikkunoita tilatessa osannut ja jaksanut ajatella näin pitkälle asti.

Semmoinen huomio tuli tehtyä, että väliovenkahvat on pääosin mitoitettu 40mm paksuille oville mutta esim. yläkerran mittatilausovet ovatkin 45 mm. Rautakauppamyyjä neuvoi ostaamaan sitten pidemmät oviruuvit, jotka joutuu lyhentämään mittaan. Saa nähdä onnistuukohan tämä kuitenkaan näin helposti vai tuleeko tässä esim. karan pituuden kanssa kuitenkin ongelmia... keräilen henkisiä voimia kohtamaan mahdolliset uudet probleemat.


Kuuma vettä mutta vääriin putkiin, sekä kuitukaapelia.
Valokuitu vedettiin tekniseen tilaan tontin nurkalle jätetyn suojaputken kautta. Urakassa vierähti tosiaankin hetki, sillä maata sulateltiin siellä täällä, jotta kaapeli saatiin vedettyä talolle asti. Jostain selvittämättömästä syystä johtuen Elisa ei ollut aikanaan vetänyt myös meidän tontille kaapelikieppiä vaan se piti kuljettaa joltain kaapelikaapilta sitten meille asti. Itse suojaputkihan kulki tontin vierestä ja ilmeisesti sitten osin tontin allakin. Eipä tuo rasite kyllä missään kiinteistörekisteriotteessa näkynyt mutta hyvä tietää.

Sähkäri tuli päiväksi hommiin tällä viikolla.  Saatiin yläkertaan vähän lisää valoa ja keittiökoneet ja lisää pistorasioita käyttöön.  Ei kuitenkaan saatu edelleenkään valoja käyttöön alakerrassa, ja siellä pitää askaroida raksavalojen varassa. Homma jatkuu ensi viikolla ja aika paljon töitä jää näemmä käyttöönottotarkastuksen jälkeen tehtäväksi.

Asentaja sai myös aikaan trooppiset lukemat alakerrassa asennettuaan maalämpöpumpun termostaatin anturin väärään reikään. Lattiaan alkoi puskea yli 50 asteista vettä eli käyttöveden lämpötilan mukaista vettä. Parketti ja laastit tykkäsi varmasti kyttyrää, sillä lattia oli niin kuuma ettei siinä kestänyt seistä kuin hetken paikallaan. Olen aika varma, että turvakenkäni elikäs crocsit jopa hieman sulivat lämmön vaikutuksesta.

Asia saatiin onneksi korjattua nopeasti mutta vaati perjantai-iltana hätäsoiton putkarille ja sähkärille. Ja mitäs luulette kauan kestää, että kivitalon kellari jäähtyy taas inhimillisiin lukemiin....

Viikonloppuna sitten ihmeteltiin miksei hanasta tule kuitenkaan lämmintä vettä, kun sitä nyt  oli selvästi tarjolla?  Syyksi selvisi se, ettei maalämpöpumpussa oltu otettu erikseen käyttöön käyttöveden lämmitystä varaajalle. No alkoi sitten lorista vesi varaajaan, ja nyt pitää jännittää jos lattialämmityksen paineet laskevat liian alhaisiksi ja mistä niitä oikein sitten lisätään?

Todella ahdistavaa, että kellari on täynnä vehkeitä, joista ei (optimistisesti ) vielä ymmärrä yhtikäs mitään mutta jotka väärin toimiessa voivat saada melkoisia ongelmia aikaan.

Viimeistelyhommia seinän ja lattianrajassa eli minilistoja ja listattomuutta. 
Aloittelin laattalattioiden ja seinien sauman rajausta akryylimassalla yläkerrassa. Laatathan eivät ole ihan seinässä kiinni vaan reunassa on liikuntasauma. Koska kivitalokin elää pitkään.

Suunnitelma on siis saumata reunat massalla ja vetäistä tuon seinän alaosa vielä kerran 10 cm karvamatomaalitelalla läpi. Vaikka maalareille sanottiinkin, ettei listoja tule, on osa alareunoista kuitenkin vähän epämääräisesti maalattu ja tasoituksiakin joutui paikkailemaan.  Joka tapauksessa maalauksen jälkeen on tullut niin paljon kolhuja, että tela ja tasoitteet oli otettava esiin.


Lähtökohtaa ennen massausta ja maalausta.

Koska olen amatööriakryylimassaaja, teippasin tuon rajan kapealla maalarinteipillä sekä seinästä että laatasta ja ruutasin tuubista akryylimassaa teippien rajaamaan saumaan. Sen vedin sitten sileäksi sähköjohdon pätkällä. Irroittelin teipit saman tien.

Nurkat menivät aika lailla samaan tyyliin, vähän huolellisemmin vain. Aloittelin homman varuilta ruokakomerosta vaikka tulihan sitä tuubilla ruutausta jo harjoiteltua kun tiivistin betonilaatan reunoja.

Muutamista kohdista sauma oli kuivuttuaan hieman revennyt mutta päätin sitten hetken kiroiltuani antaa saumojen olla vaikka vuoden, ja korjata kerralla kaikki haljenneet kohdat. Jos menee oikein pahannäköisesti, varaudutaan laittamaan pienet listat sitten laatoittuihin tiloihinkin.

Jotenkas sitten teipattiin taas lattianraja, ja alaosa kerran runsaalla maalilla läpi. Ikkunan ja laatan saumat tulee vielä laatoittajamme saumaamaan mustalla silikonilla.
Akryylisaumat laitettu ja maalaussuojateipit asennettu.

Valmista seinänvierustaa olkkarissa.

Parkettitiloihin etsimme jotain pientä neliönmallista listaa. Johtuen kuitenkin 10-15 mm liikuntavarasta oli riittävän paksua listaa vaikea löytää. Valikoimme lopulta varjolistan, jossa kulkee siis pieni ura. Joka arvattavasti kerää sitten kaiken pölyn. Kerää ne listat kuitenkin eli listaimurointia ei voi välttää. Lasilista olisi ollut parempi mutta liian kapea meille. Olisi ehkä pitänyt uskaltaa laittaa vähän kapeampi liikuntavara, niin lasilistakin olisi käynyt.

Viittä vaille valmis monitoimihuone.
Listat kiinnitettiin muutamalla liimatipalla.
Ikkunoiden ja kynnyksen eteen pitää löytää vielä kapeat listat.

Parvekkeelle askaroitiin väliaikainen kaide ja postilaatikko asemoitiin paikoilleen.
Jii laitteli parvekkeen päätyihin, jonne tulee joskus pystyrimoitus koko matkalle, väliaikaisen kaiteen kakkos-kakkosesta. Teki mieli maalata se keväällä, sillä vähän epäilyttää, että tuota kaidetta katsellaan vielä toinenkin talvi...ei taida olla rimoituksen teko ihan prioriteettilistalla kärkipäässä.

Menetkö sinä läpi käyttöönottotarkastuksesta?

Postilaatikko jäi sitten asentamatta, kun maa oli vielä sula. Laitettiin se väliaikaisesti yhteen valuharkkoon. Katkesi siinä yksi pitkään palvellut Marttiinikin vähän jäiseen styroksiin kovertaessa.  Asennettiin laatikko Postin ilmoittamaan paikkaan tien varteen, ja katsotaan sitten uusien naapuritontin rakentajien kanssa tarkemmin sijainti keväällä.

Siinä on mutta pysyykö?

No, olipahan taas viikko. Tuntuu ettei mitään edistyksellistä oikein tapahtunut mutta näiden merkintöjen perusteella on kyllä taas ahkeroitu kaikki vapaa-aika. Voi tänäkin iltana kaatua puolikuolleena sänkyyn. Ja miettiä mitä ongelmia ensi raksaviikko tuo ratkaistavaksi.

torstai 15. maaliskuuta 2018

Betoniportaiden pinnoitus matolla - suunnitelma



Betoniset Elemento-portaat on päätetty pinnoittaa mustanpuhuvalla matolla. Tämäkin materiaali piti päättää jo aikapäiviä sitten, ihan rakennesuunnitelmavaiheessa. Vaikutti ilmeisesti niin kuormituslaskelmiin kuin porrasasennuskorkoon.

Hetkellisesti tässä kyllä on kuitenkin tullut horjuttua myös sen suuntaan, että laitettaisiin laskelmista huolimatta laattaa, kiveä tai puuta, sillä sopivan mattomateriaalin löytäminen on ollut todella aikaa vievää, suorastaan epätoivoista.

Ajatuksena kun oli vielä asentaa matto itse, eli piti miettiä myös asennuksen helpoutta eikä vain materiaalin ulkonäköä. Kompromisseja oli siis arvattavasti tiedossa.

Matto tuntuu kuitenkin oikealta vaihtoehdolta niin ulkonäkösyistä kuin myös turvallisuussyistä, se ei olisi liukas koirien tassujen tai lasten vikkelien ja aikuisten kömpelöiden jalkojen alla (itsellä kesti todella kauan oppia tuo portaiden rytmi ja pidin niitä pitkään aika perkeleellisinä).

Lisäksi se akustoisi tilaa ja vaimentaisi askelääniä.

Ainoa varjopuoli on oikeastaan puhdistettavuus eli näkyykö pöly ja karvat sekä maton vaihdon hankaluus joskus tulevaisuudessa.

Mattoa silti siis. Jatkoin siis vaihtelevan aktiivisesti etsintää.

Mitä (materiaalia) laitetaan?
Materiaalina pohdin lähinnä villaa tai villasekoitetta sekä sisalia, koska luonnonmateriaalit ovat lähellä sydäntä. Villa näistä olisi helpompi asentaa kuin jäykempi sisal, joten sisal piti jättää jo varhaisessa vaiheessa pois vaikka se ulkonäkösyistä olikin miellyttävin.

Seuraava rajaava tekijä oli maton reunan rispaantuminen. Ensimmäinen liike, josta mattoja kyselin kertoi ensin, että matto kantataan. No tämän mukaisesti sitten suunniteltiin kaiteet, eli ei ollut tarvetta peittää portaan ulkoreunaa mitenkään, sillä sivusta näkyisi vain pintaan liimattu kantattu matonreuna.

Kun kaiteet oli sitten tilattu ja tehtykin, sain samaisesta liikkeestä tiedon, että ei niitä porrasmattoja voikaan kantata, koska reunasta tulee liian paksu. Aiiii-van...olisi pitänyt ottaa toinenkin näkemys heti ensi alkuun.

No, äänestin jaloilla ja vaihdoin liikettä sekä jalkauduin ihan paikan päälle tällä kertaa. Esitin ongelmani Tammer-Matolle ja sain samantien ehdotuksen eteeni.

Forbo Flotex on sametinnäköinen ohut mutta erittäin kestävä julkitilakäyttöön suunniteltu, vesipestävä ja -kestävä kokolattiamatto, jossa on ihan pieni, tuskin erottuva kuosi.  Reuna ei rispaa ja matto oli suorastaan kitkainen, sukka ei taatusti luista. Testasin. On sillä luokituskin, R13.

Tätä löytyi mm. harmaaseen taittavana mustana. Sehän oli siinä.
 Flotex Penang Anthracite
Olen aina miettinyt miksi mattokuvat on niin onnettomia mutta en ihmettele enää yritettyäni saada edustavaa otosta näytteestä... Tähän voi kuvitella samenttimaisen, matalanukkaisen, harmaaseen taittavan mustan maton.

No onko se villaa, onko se sisalia? Ei ole...on nylonia ja vinyyliä.  Sanoinhan, että kompromisseja oli tiedossa. Tekokuidullakin on paikkansa tässä talossa.

Entä ne maton reunat?
Mattoliikkeestä ehdottelivat, että reunaan pitäisi sitten laittaa lista peittämään tuota maton pohjaa sivusta katsottuna. No mitenkäs sen saa siististi, pitäisi melkein teettää profiili jossain. Tai se olisi tietenkin tosiaan pitänyt huomioida suoraan kaiteessa, jos olisi vain tiennyt paremmin ettei kanttaus onnistukaan.

 Suurennoksessa näkyy tuo vinyylialaosa joka pilkistää maton reunasta
(kuva www.forbo.com)

Entisenä ompelunharrastajana sain kuitenkin (omasta mielestä varsin nerokkaan) ajatuksen käyttää reunassa kokolattiamaton kumipohjan peittämiseen terenauhaa. Terenauhojahan käytetään saumoissa esim. huonekalujen verhoilussa, tyynyissä ja ihan vaatteissakin.

Terenauha näyttää tältä, esimerkiksi:
Terenauha (kuva decotexa.fi)
Nauha on suunniteltu juoksemaan pitkin portaan ulkoreunaa. Se liimataan betonin ja maton väliin maton asennuksen yhteydessä. Tuo reuna peittäisi maton kumisen alapuolen sivulta katsottuna.  Toinen sivu rajautuu seinään ja sinne liike ehdotti laittamaan listat kapeista mattokaistaleista estämään seinän kolhiintumista imuroidessa. Jää nähtäväksi ja ehkä testattavaksi ilman niitä listoja.

Tämmöinen on pläni.  Ei auta kuin kokeilla toimiiko.

Porrasmaton asennus itse vai teettäen?
Asennuksesta selvittelin, että palat leikataan suoraan portaan kokoon ja kiinnitetään pala kerrallaan kontaktiliimalla betoniin. Saumat laitetaan puskuun portaiden sisänurkassa, jolloin saadaan tuo kulma terävänä ja siistinä. Ennen asennusta portaat vielä tasoitetaan Weberin nopeasti kuivuvalla 3400 laastilla, tämän tekee laatoittajamme.

Amatöörinä nyt itse vaan mietin, että miten tuo laastiin jäävä pieni kosteus  ja alkaalisuus vaikuttaa maton liimoihin ja vinyyliin? Portaat itsessäänhän ovat kuivat, ne on tehty lähes vuosi sitten.

Katselin myös kokolattiamattojen luvatusta maasta Jenkeistä asennusohjeita, ja niissä nuo sisänurkat usein nidottiin. Eli maton kiinnityksen vaihtoehtona olisi ollut liimata tuohon nurkkaan aivan ohut puurima ja nitoa matto vielä tiukasti kiinni rimaan.

Ei kuulosta siis  asennus millään muotoa rakettitieteeltä mutta mattoliikeen myyjä kuunteli tyrmistyneenä suunnitelmaani ja oli sitä mieltä, että ei kyllä nyt kannata porrasmaton asennuksen vuoksi alkaa opetella mattoasentajan työtä.

Ehkä se näin sitten onkin (vaikka on tässä nyt montaa muutakin työtä tullut opeteltua) ja otimme tarjouksen asennuksesta. Tuntitaksaltaan päivän työksi arvioitu urakka näyttää asettuvan kyllä tuonne asiantuntijapalkkioiden tasolle, vaikka liimat ovatkin mukana.

Matto lähti tilaukseen asennuksen kera, muutaman viikon päästä nähdään lopputulos.

 Ja sen jälkeen sitten, että imuroidaanko portaat tulevaisuudessa kerran päivässä vai viikossa.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Raksapäiväkirja vko 49: ihmetekoja eli vettä sekä hormia

Tällä viikolla tapahtui pieniä ihmeitä.

Meillä tulee hanasta vettä. Se tuntuu ihmeeltä. Ei nyt veden muuttamiselta viiniksi mutta jotain siihen suuntaan kuitenkin -raksamaailmakontekstissa.







Liesituuletinongelma on ratkaistu. Nerokkaasti. Nimeän tämän toiseksi ihmeeksi. Kiitos kuuluu LVI-jumalan inkarnaatiolle, joka kävi kääntymässä keittiössä.



Takka on valmis. No, se ei ole ihme mutta varsin kovan työn tulosta. Jännityksellä odotin onko Weberin saumalaasti ruskeaan taittavaa mustaa kuten se mallissa näytti mutta hyvinkin on mustaa.




Kolmas ihme piti olla kirkas valaistus myös alakertaan mutta sähkärille tuli kiiretyö ja sovittiin meidän töiden siirrosta ensi viikolle. Valoja pääsee sitten ihastelemaan ensi viikolla.

Sen sijaan valokuitukaapelin veto lähti työn alle ja kadun varressa on sulateltu maata ja kaiveltu kaapelia esiin siellä täällä.  Suoranainen ihmehän se on, saammeko todellakin nettiyhteyden toimintaan jo muuton yhteydessä? Vaiko vain kuidun taloon, ja nettiyhteyden sitten joskus parin vuoden odotuksen päästä?

Ihmetekojen ihmettely saa nyt väistyä arkisen puurtamisen edestä, sillä veden myötä tässähän pääsee aloittamaan siivousurakan. Vaikka noista ikkunoista.

Ei mulla muuta. Ensi viikkoon.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...